Postauksen kolme ensimmäistä kuvaa c. Janna Mielonen
Moi, pitkästä aikaa tälläkin puolella. Mitään ihmeellistä ei oikeastaan ole tapahtunut, treeni on luistanut hyvin eikä mitään kirjoittamisen arvoista ole tapahtunut.
Kaksi viikkoa taaksepäin pääsimme mekin vihdoin avaamaan kisakauden. Oltaisiin muuten avattu jo aikaisemmin, mutta koska Pultti on kuitenkin niin uusi hevonen minulle niin näimme järkevimmäksi ratkaisuksi ettei lähdetty muualle heti kisoihin vaan startattiin pari luokkaa ensin kotona ja katsottiin miten lähtee sujumaan. Otettiin ensimmäisissä kisoissa varman päälle ja hyppäsin vain yhden hyvänmielen luokan, 90cm.
Meillä oli hyvät Paavon ratatreenit alla, joten olo oli varma ja rata tuntui todella helpolta, koska Paavon valmennuksissa ollaan tehty niin paljon teknisempiä asioita isommilla korkeuksilla. Pultti verryttelyssä sinkoili ja hyppi vähän miten sattuu, koska se oli ollut vähän väsyntyt ilmeisesti raudan ja vitaamiinin puutoksen takia, olin tietenkin antanut sille kevyttä että se olisi kisoissa sitten virkeä. Radalle mennessä meno kuitenkin rauhoittui ja se suoritti hyvin, oli kyllä vahva mutta hallinnassa. Perusrata nollilla ja uusinnassa mokasin yhden linjan, kun otin isomman hypyn okserille enkä sitten ottanut tarpeeksi kiinni niin Pultti otti sitten linjan päässä olevan pystyn alas. Olimme kuitenkin valmentajan kanssa tyytyväisiä kauden ensimmäiseen starttiin.
Videolla näkyy molemmat 90cm luokat Pultin kanssa.
Seuraavan viikon olin TET:issä tallilla, joten ratsastin Pultilla vähän enemmän kun pääsin päivällä maneesiin, lauantaina kovasta treenistä huolimatta Pultti oli edelleen sitä mieltä että maneesissa on aivan varmasti lohikäärmeensyöjähirviöitä ja lähinnä pomppi ja riekkui koko viimeistelytreenin. Sunnuntaina olikin sitten aika yhdeksän kuukauden jälkeen survoa täysi kisavarustus päälle, kun suuntana oli 2-tason kisat kotona. Hyppäsin tutun ja turvallisen 90cm luokan lisäksi meidän ensimmäisen 100cm luokan. Itsehän olin hypännyt ennen tätä vain yhden metrisen kaksi vuotta sitten ja kieltänyt siitäkin ulos..
90cm rata oli harvinaisen pitkä, sillä perusradalla ja uusinnassa oli yhteensä 14 estettä joista sarja tultiin kahdesti, lisäksi jokaiselle esteelle oli todella paljon tilaa laukata, joten olin aivan varma että minulla ja Pultilla loppuisi kunto viimeistäänkin metrissä. Tein 90cm luokkaan aika lyhyen verkan, koska Pultti tuntui hyvältä niin en jaksanut sillä turhaan ottaa kuin muutamat hypyt ja eikun radalle.
Rata meni hyvin, ihan perus siisti ja videoltakin katsottuna paljo paremman näköistä kun viikko takaperin. Ainut moka tuli sarjalle, kun aloin itse pidättämään liikaa ja eihän se sitten noussut A-osalle ja siitä puomi. Hetken ärsytti kun jälleen itse mokasin, mutta eipähän tarvinnut ratsastaa uusintaa. :D
Kuvat on sekaisin c. Aada Hinkkanen ja Roosa Piironen.
100cm luokka ratsastettiin arvostelulla A.2.0, joka oli osasyy miksi minä sen hyppäsinkin. Rata oli aika samantapainen kuin edellinenkin, pitkiä matkoja laukkaamista jotka ovat hyviä juuri Pultin tyyliselle isolle hevoselle joka ei käänny niin näppärästi uusinnassa.
Verkassa huomasin että Pultti oli alkanut jo vähän väsähtää, olihan se ollut liikkeessä jo parisen tuntia ja kaiken lisäksi jouduin hyppäämään okseria ainakin 10 kertaa, sillä en saanut aivan rytmistä kiinni ja ratsastin vain pahki. Yksi hyvä hyppy ja sitten olikin jo mentävä radalle. Ensimmäisell esteelle oli todella vaikea ja tiukka kaarre, joten jouduin sen ratsastamaan todella rumasti jotta sain hyvä reitin, mutta siitä kun selvittiin oli loppurata aika helppo. Kolmosesteellä Pultti meinasi hypätä alta ja viimeiselle se itse kiihdytti, mutta kun vaihtoehtoina oli pohjaan ja puomi tai viiden metrin päästä todennäköisesti puhtaasti, oli minun viisaampaa valita jälkimmäinen. Ja nollaradalla maaliin. Radankävelyssä suunniteltiin kyllä vaikka minkälaisia teitä mistä minun olisi pitänyt kääntää, mutta en tainnut tehdä yhtäkään niistä itse radalla vaan Pultin matkaavoittava laukka pelasi niin paljon aikaa että kun radan jälkeen avasin equipen, oltiin johdossa ja jäljellä oli kolme ratsukkoa.
Niinhän siinä kävi että loppupeleissä voitettiin luokka. Vitsailtiin edellisenä iltana Pultin entisen omistajan kanssa, että nyt olisi pakko voittaa, kun on vielä juhlaluokka ja voittaja loimitetaan ja niinhän se toteutui kun tarpeeksi paineita laitettiin, vaikka en todellakaan lähtenyt pakko voittaa -asentella liikkeelle. Fiilis oli kyllä niin upea, kun työ alkoi vihdoin tuottaa tulosta.
Jatkamme kilpailukautta todennäköisesti 7.5 Oulussa 2-tason kilpailuissa samoilla luokilla ja siitä viikon päästä Oulaisissa.








































