Winter Wonderland

Moikka! Tänä viikonloppuna on säät suosineet meitä. Siispä eilen tallilla otettiin muutamat poseerauskuvat Viljan kanssa ja tänään vietin monta tuntia kamera kädessä sekä kameran edessä, tarpoen lumihangessa puoliksi jäätyneenä etsien hyviä kuvauspaikkoja. Siispä päätin näin paljon panostettuani laittaa otoksista parhaat tänne, vaikka eivät nyt blogin pääaiheeseen kaikki sovikaan.

 

Heppakuvat on c. Tiia Kananen ja kuvat missä olen muuten, on c. Laura Karjalainen.

Kertokaahan ihmeessä lempparikuvia, jos löysitte, ja muutenkin olisi kiva kuulla mielipidettä tällaisesta postauksesta!

 

Linkkaa blogisi -suosikit

Muutamia viikkoja sitten tein postauksen, jossa pyysin teitä lukijoita linkkailemaan omia blogejanne. Sainkin kyseisen postauksen ansiosta lukulistalleni monia uusia kivoja blogeja. Nyt arvostelen linkatuista blogeista viisi parasta, kerron hyviä ja huonoja puolia niistä.

 

Moccaillen

 

Johanna kirjoittaa näin blogistaan: "Blogissa kerron minun ja hoitohevoseni Lamocan touhuiluista, sekä ratsastustunneistani. Lamocan kanssa ollaan tallin kouluvalmennusryhmässä ja kisataan koulua seura- ja aluetasolla."

 

Tätä blogia olenkin jo lueskellut pidemmän aikaa. Johannan kirjoitustyyli on mielestäni kivan selkeä. Blogin postaustahti on hyvä ja plussaa kivoista kuvista, joita löytyy lähes jokaisesta postauksesta. Ulkoasu ehkei niin mieleeni, banneri on kivasti tehty, mutta itse en pahemmi vihreästä väristä piittaa, vaikka tähän blogiin se käykin hyvin. Gadgettien sekä postauksien otsikot voisivat olla selkeämmällä fontilla kirjoitettuja, muuten koodeja on käytetty hyvin.

 

 

 

Pinkku ja Inkku

 

 Pinja kertoo blogistaan näin: Blogi kertoo 02 syntyneen ikuisen ponitytön ja ihanan omalaatuisen poninsa Inkun kanssa niin kisakentillä kuin maastoissa laukatessa. Inkusta saat lisää tietoa ylävälilehdestä. Kilpailemme 1- ja 2-tasolla esteillä 70-90cm ja koulussa He C-B tasolla vaihtelevin tuloksin. Uusi lukija? Aina tervettullut!

Tätäkin blogia olen seuraillut jo pitkän aikaa, onhan Pinja luokkalaiseni sekä hyvä kaverini. Tykkään Pinjan tekemistä postauksista, tekstit on kirjoitettu huolellisesti ja kuvia on riittävästi, silloin kun hän niitä tekee, koska postaustahdissa ei ole kehumista. Ulkoasusta tykkään, ainut asia mikä häiritsee on vähän turhan epäselkeä tausta.

 

 (Ps. Menkää seuraamaan minun ja Pinjan tiimi instagram-tiliämme jos kiinnostaa @ponitiimi_7a)

Ravaten unelmiin

 Julianna kirjoittaa blogistaan: Olet saapunut 14-vuotiaan tytön poniblogiin, joka kertoo treenaamisesta ja kilpailemisesta valmennusponini Tamsun ja muiden ponien kanssa.

Tämä blogi oli lukulistoillani jo entuudestaan, vaikkakaan en pahemmin ole ennen lueskellut, mutta postaukset vaikuttavat hyvin kirjoitetuilta, vaikken raviurheilusta sen enempää itse tajuakaan. Postauksissa on sopivasti tekstiä ja kuvia, mutta niitä voisi tulla vähän useammin. Ulkoasu on ihan kivan simppeli, kokonaisuudessa tykkään blogista.

 

Satulassa ja sen alla

Camilla kertoo blogistaan: Tervetuloa seuraaman 14-vuotiaan tytön poniarkea pääasiassa puolalaisen risteytysponiruuna Timpan sekä kahden shetlanninponin Roomeon ja Jamboriinan kanssa. Kaviollisten esittelyt löydät kaviolliset - sivulta. Blogi kertoo niin esteratsastuksesta kuin kouluratsastuksestakin, sillä molemmista pidän yhtälailla. Kilpailen kummassakin lajissa joskus enemmän ja joskus vähemmän, pääasiassa 60cm-80cm ja heC-heB luokissa, mutta usein meno on sitä puskailumeininkiä ilmansatulaa humputtelusta peltolaukkailuun.

Camillan blogia olen seuraillut jo alkuajoista lähtien, ihailin silloin Camillaa ja oli kyllä aika feimi olo, kun näin hänet livenä ekaa kertaa joskus puoli ikuisuutta sitten... :D Mutta siis itse tykkään blogista kaikin puolin, ainoat häiritsevät asiat on vähän huono postaustahti ja Camillan juurikasvu bannerin kuvassa.

Step towards our dream

 

Annika kertoo blogistaan näin: Blogissa seuraillaan pääosassa minun ja entisen kisaponini Sypen elämää. Postauksiin mahtuu myös kourallinen muita tallin kaviokkaita, ja välillä muidenkin tallien asukkaita.

 

Annikan blogi myös on ollut lukulistoillani jo jonkin aikaa. Tykkään myös Annikan tekemistä postauksista, propsit hänelle jokaisen postauksen hienoista kuvista. Blogin ulkoasu on ihan jees, aika perus yksinkertainen, mutta ihan silmää miellyttävä sekin. Ainut korjattava asia tässä blogissa olisi, että postauksia voisi tulla muutama kappale enemmän kuukaudessa.

 

Kiirettä pitää

Viimeisen viikon aikana olen vain juossut paikasta toiseen, pää kolmantena jalkana. Jokainen ilta on tullut vietettyä tallilla, hevosia liikutellen suurimmaksi osaksi. Koulu ja kokeet on painanut päälle, joten en ole ehtinyt hetkeäkään istahtaa koneen ääreen. Tai ehdinhän minä, eilen, mutta juuri kun olen saanut koneen käynnistettyä ja kasan ruokaa haettua ja olen asettunut mukavaan asentoon sängylleni, minulle soitetaan ja saan käskyn tallille.

 

Ei, en minä valita sitä, ettei minulla olisi aikaa tällä hetkellä mihinkään, päinvastoin. Vaikka koulunkäyntiini en ehdi panostaa, enkä blogiin kirjoitella lähes päivittäin, enkä makaa tällä hetkellä iltojani tylsyyskuoleman vallitessa omassa sängyssäni katsoen uutta päivää. Olen minä enemmän kuin tyytyväinen siihen, että saan ratsastaa tällä hetkellä lähes päivittäin vähintään yhden hevosen. Treenimotivaatio on korkeimmillaan ja kisakauden alkamista tuskin jaksan odottaa. Muutama viikko vielä jäljellä!

 

Postauksen materiaalit ovat ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta 19.2 ratsastuskerralta. Laadun takaa samsung s5 ja c. Tiia Kananen

 

 

Päivät ovat mielessäni ihan sekaisin. En osaa sanoa tarkasti ketä olen liikuttanut minäkin päivänä, mutta ehkä sillä tiedolla ei edes mitään tee. Sunnuntaina käytiin hyppäämässä Suvin estetunnilla Viljan kanssa. Mentiin erilaisia tekniikkatehtäviä ja lopuksi rataa. Vilja oli hieno, vaikkakin hirmu energinen, mutta saatiinpahan keräiltyä muutama kuukausi takaperin kadonnutta varmuuttamme takaisin.

 

Tiistaina ja keskiviikkona käytiin Artsin kouluvalmennuksissa. Mentiin vähän erilaisia eri kouluradoilla tulevia tehtäviä. Vilja oli pääosin hyvä ratsastaa ja saatiinkin paljon kehuja kehityksestämme. Läksyksi saatiin oman ryhtini kuntoon saaminen ja minun täytyy myös olla tarkkana, että poni pysyisi ryhdikkäänä edestä, ettei se valuisi hetkittäin etupainoiseksi ja samalla aivan liian alas.

 

Tänään pakotin Tiian talliorjakseni, jotta saisin edes vähän materiaalia ratsastuksesta. Keskityin  ravi-ja käyntityöskentelyssä varsinkin siihen, ettei poni valuisi etupainoiseksi ja että takajalat työskentelevät koko ajan. Tehtävinä pohkeenväistöt, loivat avot ja laukassa harjoittelin vähän vastalaukkoja. Video on ratsastuksen lopusta, joten klipit alkaa ravityöskentelyn loppuvaiheilta.



Aloin jopa löytämään vähän uusia nappuloita, kun keskityin ratsastaessani eri asioihin kuin muihin. Vaikka huipulle on pitkä kivinen tie, kun huomaa kuinka paljon viime kesästä me ollaan kehitytty, voi vaan hymyillä ja saada siitä lisää motivaatiota treenaamiseen, kyllä tästä vielä jotain tulee!

 

Jos sinulla on postausidea, niitä saa aina heittää. Jonkin näköistä hiljaiseloa on tulossa nyt kuluvan kuukauden aikana, sillä ratsastusta tulee olemaan nyt paljon ja koulunkäyntiinkin voisin hieman alkaa panostamaan. Uusia tuulia myös puhaltaa lähiaikoina hevosmaailmaan, en sitten taida vielä paljastaa, että mitä sieltä onkaan nyt tulossa.

Kaksi ratsua

Moikka! Eiliseltä sainkin ihan mukavasti materiaalia tallipäivästäni. Lähdin siis ensin auttamaan Viljan toista ratsastajaa ponin laittamisessa ja pidin heille vähän tuntia. Kun hän oli mennyt pääsin vielä itse vähän menemään ponilla. Ratsastin Viljan vain avuille jokaisessa askellajeissa ja tein vain jotain perusasioita, voltteja ja väistöjä. Poni oli ihan hyvä ja keskittyneempi kuin muutamalla edellisistä ratsastuskerroistani.

 

Jälleen olen huomannut Viljan laukan kehittyneen huimasti. Nykyään se on tahdikkaampi kuin ennen eikä poni enää nyi päällään vaan pysyy melko tasaisena kuolaintuntumalla. Toki korjattavaa löytyy paljonkin, mutta tällä hetkellä olemme alkaneet keskittymään enemmän parempiin laukannostoihin. Edelleen siis Viljalla on se tapa vetäistä pää ylös laukkaa nostaessa, jota olen nyt alkanut harjoittelemaan pois. Ravissa ja käynnissä poni on jo hyvällä mallilla ja ollaan alettu harjoittelemaan vähän vaikeampia asioita, kun perusasiat ovat nyt hallinnassa.

Kun poni oli hoidettu ja käytetty solariumissa, mentiin ottamaan muutamia kuvia Viljan kanssa. Kuvailuja jatkettiin kun tulin uudestaan tallille, Mikin ratsastamisen merkeissä, jolloin myös Miki pääsi kuvauksiin mukaan.

Vilja oli erittäin kuvauksellinen, kuten aina

Mikin verryttelin ympyröjä tehden ja taivutellen, itse totutellen ison hevosen askeliin ja erilaiseen ratsastettavuuteen. Alkuun Miki oli melko jännittynyt, kuten tyypillistä maneesissa mennessä, mutta loppuun se rentoutui. Kun olin verrytellyt hepan, aloin tekemään avotaivutuksia johon lisäsin muutaman kerran sulkutaivutuksen. Avoja tein jokaisessa askellajeissa ja lisäilin niiden väliin voltteja. Laukassa tein avojen lisäksi käyntiin siirtymiä.

Miki oli loppuun ihan hyvä, oikeastaan tosi hyvä. Ravitehtävissä oli vielä vähän hakemista, kun en siellä kovin hyvin pysty istumaan, varsinkaan kun olen nyt ponin raviin tottunut. Huomasin videolta kyllä, että Miki taipuu vähän liikaa kaulasta, mutta siinäpä on seuraavalle kerralle ainakin yksi korjattava asia. Laukassa heppa meni pääosin hyvin ja oli rento. Yllä vähän videopätkää ratsastuksen lopusta. Saa toki kertoa mielipidettä meidän menosta.

 

Lähiaikoina ratsastelen siis myös Mikiä Viljan rinnalla, omistajan ollessa reissussa, joten paljon ratsastuspostauksia tulossa kuluvan kuukauden aikana.

Päivä elämästäni

My day -videoita on paljon muutamat kaverini pyydellyt, mutta sen kuvaaminen on tällä hetkellä minulle vähän liian työlästä, koska olen liian laiska, ehkä vielä josku kaunis päivä tai miksei vähän rumempikin. Päätin kuitenkin Annikan blogista inspiraation tämän toteuttamiseen saaneena tehdä tämmöistä my dayn tyyppistä postausta ihan puhelinkuvien muodossa. Kuvien ihanan laadun siis takaa samsung.

 

6.49 alkaa (yllätysyllätys) herätyskellon sointiin aivan liian aikaisin. Laiskottelen sängyssä aikani, kunhan tajuan pian myöhästyväni koulusta. Aamupalaksi mustikkakeittoa ja mysliä. 7.24 Olen selviytynyt aamutoimistaní valmiina kouluun, päivän asukokonaisuuteen kuuluu adidaksen verkkarit ja joku kulahtanut collegepaita.

7.37 Kävelen helvetillisessä loskakelissä kohti koulua joka alkaa siis kahdeksalta, ensimmäisenä vuorossa uskonnontunti. 8.53 Uskonnontunnilta selvitty ja reippaana liikuntatunnille, päivän tunnilla lihaskuntoa, hyi. 10.32 Kouluruokailu, saldona kaksi pinaattilettua ja nokare salaattia, jäi nälkä.

 

14.47 Koulu loppui kahdelta, oli vielä aika tuskalliset kolme tuntia, opoa, äikkää ja matikkaa. Koulusta suoraan kaverin kanssa kauppaan ja sitten kotia kohti. Ulkona oli vielä alkanut satamaan räntää, jotta loskakeli tuntuisi entistä ihanammalta. 15.35 Päiväunilla. Yöunet jäävät sen verran vähäisiksi että yleensä nukun aina muutaman tunnin koulusta tultuani. 17.49 Sain kaverin joten minnekkäs se tie lopulta veikään, kun ei tallille ollut menoa, kaupunkiin pyörimään tietenkin.

 

20.04 Avaan paketin josta paljastuu kaverilta Viljalle ostamani kaksi huopaa, tulee kyllä käyttöön kun tämän värisiä ei Viljan varusteista vielä löydykään. 20.34 Alan tekemään kuvakollaaseja tätä postausta varten. Sen jälkeen suuntankin suihkuun. 20.59 Hyi hyi Anni, olen matikkaluokalla ja läksyjä en ole vielä tähän kellonaikaan tehnyt. Ei ehkä stereotyyppisintä matikkaluokkalaista, mutta normaalia minulle. Kirsikkana kakun päällä seuraavana päivänä odottavat matikankokeet, tuskin edes avaan kirjoja sitä varten.

 

21.13 Läksyt suoritettu, iltapalaksi taas mustikkakeittoa sekä mysliä. 21.51 Tämä postaus päättyy matikan kirjar vieressäni ja juha88 soiden spotifystä. Enempää en ehdi kuvata ja pian rupeankin tässä nukkumaan.

 

Ps. jos kiinnostaa tällaiset turhat kuvat elämäni turhista hetkistä, kannattaa mennä seurailemaan minua snapchatissa, jossa pyörin nimellä anniipp!

Wannabe kouluratsastaja

Postauksen kaikki kuvat on otettu lauantaina 6.2 koulutreeneissä ja ne on c. Tiia Kananen.

 

Moikka! Kuluneella viikolla olen noussut Viljan selkään kolme kertaa koulutreenin merkeissä. Olen alkanut ihan toden teolla treenaamaan kouluratsastusta tulevaa kisakautta kohti, joka tosiaan aloitetaan kuukauden kuluttua. Estetunneille en ole taaskaan päässyt hetkeen hyppäämään, mutta estepuolella kauden avaus on vasta maalis-huhtikuun vaihteessa, joten kiirettä ei ole treenata sinne, vaikka vähän harvemmin olen tässä hypännytkin. Ratsastuskoulun hevosilla en tunneilla ole nyt aikoihin käynytkään, sillä koulun kanssa on ollut kiireitä, jolloin olen suosiolla jättänyt tunnit välistä, ehkä ensi viikolla sitten.

 

 

Maanantaina treenailin itsenäisesti maneesissa. Treeni oli aika käynti-laukka painotteinen, mutta ravissa kokeilin mennä vähän sulkutaivutuksia. Siitä miten treeni meni, ei ole hirveästi muistikuvia. Tehtävänäni tein kuitenkin vastalaukkoja ja laukka-käynti-laukka siirtymisiä.

Torstaina menin ponin läpi jälleen. Tehtävänäni tällä kertaa käynnissä ja ravissa avotaivutukset johon lisäilin myös ympyröitä. Laukassa loivat kiemurat ja tein myös vähän temmon säätelyä pääty-ympyrällä ratsastaen. Alkuun poni oli melko jäykkä mutta loppua kohti vertyessään alkoi menemään varmaankin parasta ravia mitä on ikinä tehnyt.

 

Tänään menin jälleen kentällä treenaten. Sain Tiian talli- ja kuvausorjakseni, jotta saisin vihdoin tänne uutta materiaalia. Tehtävinä tein aikalailla samoja juttuja mitä viime kerroilla: avotaivutuksia ympyröiden kera, muutamia pysähdyksiä pituushalkaisijoilla ja laukassa ratsastin ensin eteen ja tein ympyröitä, mutta lopuksi tein laukka-ravi-laukka ja laukka-käynti-laukka siirtymisiä.

 

Kuten tavallista, ensimmäiset puoli tuntia meni enimpiä virtoja pois ratsastaessa sekä taivutellessa ponia. Ratsastettavuus oli alkuun huonompi kuin normaalisti, koska poni ei meinannut keskittyä olennaiseen, hevosten juostessa tarhoissa ja meinasin menettää asenteenikin siinä vaiheessa. Purin kuitenkin hammasta, että en luovuttaisi ja ratsastin ponia. Ratsastuksen edetessä alkoi palaset loksahdella jälleen kohdilleen ja loppuun kaikki onnistui ja annilla oli jälleen hymy korvissa, vaikka se ei nyt noissa kuvissa näykään.

 

Istuntanikin alkaa jo näyttämään elon merkkejä, ainakin silloin kun keskityn siihen. Käsiä olen onneksi oppinut nyt pitämään oikein, vaikka ne välillä edelleen menee entiselleen, niin parannusta näkyy. Kyllä se siitä, kaikki järjestyy kunhan oma asenne on kohdillaan ja motivaatio kunnossa, palaillaan!

Mitä mieltä olette meidän menosta?

Oliko lempparikuvia?