Kiitos Annikalle haastamisesta, elonmerkkejä vähän tännekin puolelle. Elossa (ainakin melkein) ollaan, on tässä ollut vähän kaikenlaista ongelmaa, mutta ainakin ensimmäisten päivien alkujärkytyksestä ollaan päästy jo yli. Hirveä ikävähän Viljaa edelleen on ja kuvien katseleminen ei mitään suurta nautintoa ole, mutta mieltä lämmittää se että ponilla on kaikki hyvin Espanjan lämmössä.
Haasteen tehtävinä on valita neljä kuvaa, jotka kuvaavat sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen ja todellisuus, sekä viidenneksi vapaavalintainen kuva siihen sopivalla sanalla. Ja tietenkin viiden henkilön haastaminen.
Tänään se sitten tapahtui, en ole odottanut tätä päivää innolla, tänään hevoset lähtivät matkalleen kohti Espanjan lämpöä. Täällä alkoivat tänään myös koulut (Niin, miksiköhän en odottanut tätä innolla...), jonka vuoksi minun täytyi eilen hyvästellä Vilja. Onneksi mikään ei ole ikuista ja niille ketkä eivät tiedä vielä, he saapuvat omistajaineen ensi kesänä takaisin Suomeen. Vielä en ole itse tätä asiaa sisäistänyt, mutta luulen että kyllä tässä ikävä tulee varsinkin jos hevostilanne ei tästä nouse. Kaikki tämä mitä ympärilläni tapahtuu, on nyt vain kestettävä ja hoettava valmentajien ohjeiden mukaan lausetta 'kaikki järjestyy'.
Tiistaina käytiin Viljan kanssa tallimme estekilpailuharjoituksissa, niistä yritän kirjoittaa jonkinnäköistä postausta myöhemmin. Eilen piti vielä käydä tallilla ottamassa viimeiset kuvat ja ratsastamassa poni viimeisen kerran läpi.
Menin ohjeen mukaan kevyesti, päälle 30min taivutellen, tein myös vähän väistöjä ja sellaista perusratsastusta. Poni tuntui ihan ratsastettavalta, pätkittäin oikein hyvältä, joten oli erittäin mukavaa jäädä tauolle hyvään treeniin, hyvällä mielellä.
Ei ole helppoa sanoa että minun ja Viljan tarina on tältä erää ohi, kuitenkin se kauhein vaihe minulle eli hyvästely on jo tehty ja asiasta olen tässä päivä päivältä pääsemässä yli. Ei ole mikään helppo tilanne tässä, kun otan itse kaiken niin raskaasti ja juuri oltiin päästy nousemaan kunnolla kisakentille ja olin tottunut ratsastamaan enemmän kuin laki sallii. Tähän astisen elämäni tärkein poni pääsee nyt kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia ja se on ihan hyvä niin.
Blogia en halua lopettaa, tämä on kuitenkin paikka minne pystyn enemmän avautumaan ja kirjoittelemaan fiiliksiäni. Jospa siis minut nähdään tässä 11 kuukauden aikana vielä hevosen selässä, ei minusta niin helpolla päästä vaikka siltä välillä tuntuukin!
Jotain kuvituskuvia Oulun kisoja ennen olleesta Artsin valmennuksesta.
Sekä kesälomani että mun ja Viljan tarinan loppu alkaa olla käsillä. Heppoja ei pahemmin pian enää ole eikä tule, mutta minun on pakko elää edelleen siinä uskossa että kaikki järjestyy. Tiedän että tulen hulluksi jos olen muutamankin päivän pois tallilta, en edes halua mitä 11kk tauko tekisi, joten olen nyt sisuuntunut ja päättänyt ettei heppaväki minusta näin helpolla pääse. Olen kyllä ollut mieli maassa viimeisen viikon, en ole voinut mennä tallille itkemättä, ja muutenkin mielentilani on ollut synkkä, mutta pakko kai tuo on tehdä hommat loppuun asti. Ei vain ole tännekkään tehnyt mieli kirjoitella masentuneita fiiliksiäni. Mitään muuta tilanteestani en osaa sanoa kun en enmpää tiedä itsekään.
Ja niille keillä tämä on jäänyt kuulematta, en kuitenkaan ole kovin monesti tästä asiasta täällä huudellut, Vilja lähtee omistajaperheineen Espanjaan ja tulevat ilmeisesti sitten ensi kesänä Suomeen takaisin, jolloin kaiken pitäisi näillä näkymin jatkua. Ja mitä toiseen keltaiseen tulee, kun sopimukset kaatuu, poniin saan juuri ja juuri koskea, en ala edes miettimään sitä enää vaihtoehtona.
Vilja kävi myös omistajansa kanssa keskiviikkona pikkukisoissa.
Noh mitäs me ollaan Viljan kanssa sitten tehty? Varsinaista treenausta ei Oulun kisojen jälkeen ole ollutkaan, olen tehnyt ehkä yhden ainoan sileätreenin sekä kävin huvikseen yhdellä koulutunnilla. Ollaan menty ilman satulaa, käyty kaverin kanssa maastolenkeillä ja pääsin vielä hyppäämäänkin Suvin tunnille viime viikolla, vaikka alunperin minua ei pitänyt enää näissä merkeissä nähdä. Mitään rankkoja treenejä en ole jaksanut tehdä, koska tiedän ettei työstäni ole pahemmin hyötyä, kun Espanja koittaa.
Oli kyllä mukavaa hypätä pitkän tauon jälkeen Viljalla. Ponikin oli löytänyt hyppytauon aikana uutta intoa hyppäämiseen ja oli oikein pirteän oloinen. Hypättiin matalalla tasolla innareita sekä vähän rataa, videolta näet vähän meidän menoa. Ratsastajalla oli näköjään esteiden paikat välillä vähän hakusessa, kun hyppytaukoa onkin kertynyt. Poni kun oli joutunut vähän kevyemmälle, ei olisi sileäverkassa halunnut millään tehdä mitä siltä pyysin ja laukanvaihdoissa protestoi jatkuvasti, hyppäsi kuitenkin todella hyvin.
Huomenna jatketaan Suvin estetreenien parissa ja tiistaina hypätään vielä viimeiset "kisat" kun kotona järjestetään ns. jäähyväiskisat, sitten teen vielä keskiviikkona viimeisen koulutreenin ponin kanssa ja torstaina hepat sitten lähtevät. Pyrin saamaan näistä viimeisistä kerroista materiaalia, että saan vielä uudet kuvat Viljasta ennen lähtöä.
Blogin kohtalosta en osaa sanoa. Haluaisin kirjoitella tänne, mutta hevoset on ainut aihe, mistä saan tekstiä syntymään. Jos hevosia ei tosiaan ole, niin blogitekstejä ei tule syntymään. Jospa nyt vain osaisi olla murehtimatta tulevaa, vaikka tätä lystiä on enää viikko jäljellä.
