Näin se alkaa tämäkin vuosi olla lusittu, ei mitään hurjaa nousukiitoa menestykseen millään tapaa, mutta kaikki on ollut todella opettavaista. En olisi vuosi sitten uskonut että nyt omistan hevosen ja olen kokenut näinkin paljon vuoden sisällä. Blogini on saanut paljon uusia lukijoita vuoden mittaan, tehdään siis katsaus mitä tämä vuosi on pitänyt sisällään.
Alkuvuodesta pidimme itse kukanenkin vähän lomaa, ja pakkasten takia vähäisetkin treenit jäivät heikolle hapelle. Ratsastin niinä aikoina suhteellisen vähän muihin kuukausiin verrattuna. Helmikuussa kaikki sitten muuttuikin ja siitä eteenpäin ratsastin joka päivä useamman hevosen. Kisakauden lähestyessä aloimme Viljan kanssa taas tehotreeniin ja avattiinkin kausi ihan menestyksekkäästi, Helppo B sijoituksella ja debytoiden myös Helppo A luokassa. Sitten alkoikin rokotuksien kanssa tappelu eikä päästy kotona järjestettäviin koulukansallisiin.Estepuolella olimme myös jo kondiksessa kilpailuja silmällä pitäen. Tiimiin liittyi myös uusi jäsen, Nemunas.
Estepuolen kilpailukausi avattiinkin menestyksekkäästi kaatumisen merkeissä 3.4. Viikon päästä onneksi päästiin radalle 2-tason kotikisoissa ja ratsastin ihan kelvolliset nollaradat kauden ensimmäisiksi starteiksi vaikka edellisviikonloppuinen painoikin mieltä. Pidin parin viikon hyppytauon ja sulattelin pääni kanssa kouluratsastuksen merkeissä. Starttasimme myös kerran kotona koulukisoissa Helpon A:n, ei mitenkään kehuttavalla radalla. Alamäki alkoi Oulussa, jonka jälkeen alkoi taas pääni kanssa taistelu pikkuesteiden parissa. Kentän sulaessa pääsi Vilja Mikin ja Danin tapaan irtohyppäämään ja hakemaan sitä kautta itsevarmuutta. Koulutreenit tuottivat jälleen tulosta kaikkien kanssa ja alkoi muotoutua ajatus kouluratsastajuudesta.
Kesäkuun alussa olin viikon tauolla Viljasta, jonka jälkeen alkoi taas treenaus, lähinnä sileällä ja maastossa. Kokeiltiin vielä josko minusta olisi esteille ainesta ja hyppäsin parit kilpailut, ei onnistunut sekään, niin tein päätöksen keskittyä loppuajan kouluratsastukseen. Koko kesän oikeastaan olin joka päivä tallilla ja ratsastin sen 1-5 hevosta päivässä. Heinäkuussa lähdettiin ahkeran valmentautumisen tuloksena nyt tai ei koskaan -fiiliksellä ABC:lle kilpailemaan Helppo B ja A -luokkia, poni suoritti jokaisen startin kelpo tuloksella ja oli ehdottomasti vuoden yksi kohokohta.
Camilla ja Timppa KRS:llä kisoissa syksyllä
Elokuussa hyppäsin parit jäähyväishypyt ponin kanssa, jotka menivätkin niin hyvin että sain uutta kipinää esteille. 11.8 lähtivät Vilja, Miki ja Dani kohti Espanjan lämpöä ja minä Suomeen ilman ainuttakaan ratsua. Olin edelleen lähes joka päivä tallilla puomityttönä ja kuvaajana. Lainaheppojen puutteesta kärsineenä eräänä päivänä päätin että minä haluan oman hevosen. Taisin käydä neljä kertaa kahden kuukauden tauon jälkeen hevosen selässä, joista kaksi oli koeratsastuksia, yksi niistä oli Katapult.
14.10 olinkin maailman onnellisin tyttö kun hevosrekka kaartoi pihaan Katapult kyydissään. Kaikki on sujunut todella hyvin, vaikka onkin ollut välillä vastoinkäymisiä niin kaikesta ollaan selvitty. Ehdittiin vielä startata kauden viimeisissä kisoissa miniluokat. Nyt olemme oikein hyvässä nousukiidossa kohti ensi kautta.
Olen äärettömän kiitollinen tästä kaikesta, porukoille, valmentajille, kavereilleni ketkä minua ovat tukeneet ja tietenkin kaikille ketkä ovat minulle hevosta lainanneet tänä vuonna. Tehdään ensi vuodesta vielä parempi, Hyvää uutta vuotta kaikille!












Tee joskus ääniraidallinen ratsastusvideo. Eli videon päälle kerrot tarkemmin miltä hevonen tuntui ja mitä teitte :)
VastaaPoistaPitänee perehtyä millä ääntä saisi nauhoitettua jne, katsellaan.
PoistaEtkö enää bloggaa?
VastaaPoistaEn ole lopettanut, tällä hetkellä en koe vain että minulla olisi mitään jaettavaa.
PoistaTee varustepostaus nii tulis jotai eloo sun blogiin!!
VastaaPoista