Vikat estetreenit Viljan kanssa
Pitkästä aikaa täälläkin puolella, ei ole oikein ollut asiaa eikä intoakaan kirjoitella tänne mitään. Hepparintamalla on ollut ihmeellisen hiljaista viime viikkoina. En minä ole kuulumisiani minnekään muuallekaan pahemmin jakanut. Tallille palaaminen oli alkuun shokki pari päivää ponin lähdön jälkeen, kun ei ollut ketään hevosta ketä edes käydä moikkaamassa ja eihän se muutenkaan kivalta tuntunut. Olen käynyt hevosen selässä huimat kaksi kertaa tässä kuukauden sisällä, kyllä mä olen tallilla käynyt auttelemassa kaveria ja valmentajaa monet kerrat viikossa, mutta ei sekään ole paljon mieltä lämmittänyt. Loppukausi on jokatapauksessa menetetty, ja seuraavan kerran kilpailen varmaan vasta ensi vuoden puolella. Ärsyttää vaan kun viimeinen vuoteni lapsiratsastajana ja nyt ei ratsua ole, mutta minkäs sille nyt enää mahtaa. Fiilikseni ei ole muutenkaan ollut kovin korkealla tämän hevosettomuuteni takia, kaipuu satulaan on jo kova. Vapaa aikani on lähinnä kulunut kotona ollessa ja välillä on tullut nähtyä kavereitakin koulun ohella johon ei ennen ollut aikaa. Aika tylsää elämää vietetty siis.
Ja kysymys mitä multa on kysytty eniten - Olenko mä lopettanut ratsastuksen?
En, heppojen lähdön jälkeen olikin mieli maassa ja päätös pistää hanskat tiskiin ja lopettaa koko harrastus tähän. Kysyin varmaan muutamaa kymmentä hevosta, josko niitä saisi liikutella tai ylläpitää tai mitä vain, mutta se ei tuottanut tulosta. Luovutin toivoni lainaheppojen suhteen. Valmentajani ylipuhuttua minut jatkamaan ratsastusta, sisuunnuin ja yksi päivä minä vain päätin että me ostetaan mulle hevonen, ja nimenomaan hevonen. Siitä lähtien olen joka päivä katsellut myyntipalstoja ja facebookin ryhmiä, viestejä on laitettu enemmän kuin laki sallii ja yhden selässä onkin jo käyty.
Tosiaan olen yllätyksekseni itsellenikin etsimässä estehevosta. Vaikka päälajini piti olla vielä jonkin aikaa sitten kouluratsastus, tuntuu estehevonen joka osaa koulupuoltakin minulle vähän turvallisemmalta ratkaisulta. Tiedän nimittäin ettei minun pääni ja hermoni tule kestämään pelkkää koulutreenausta vaikka välillä meinaan kouluratsastajaksi ryhtyäkin jos huonosti menee, mutta tiedän että olen sydämentäni jokatapauksessa esteratsastaja. Ja jos esteratsastusta harrastetaan niin sitten mennään kunnon korkeuksia eikä yleensä kouluhevosella tms. sellaisia oikein pysty menemään.
Ja miksi hevonen vaikka pikkuponilla menokaan ei ole mikään ongelma? On ponivuosia minulla kuitenkin vain kaksi tämän vuoden jälkeen ja kun ostan hevosen, minulla on enemmän juniorivuosia, eikä kaikki mene vain hevosella opetteluun. Vaikka pituutta minulle onkin suotu harmittavan vähän, jos en aio kisata koko elämääni pienempiä kisoja ja korkeuksia minun on pakko siirtyä jossain vaiheessa hevoseen ja nyt siihen on sopiva tilaisuus. Ja olen melkeinpä varma, että jos tämä Viljan lähtö tuntui jo kamalalta, en ehkä edes halua kokea sitä, että juuri kun pääsen poniin kiintymään ja kehittymään sen kanssa haluamalleni tasolle, koittaa myynnin aika. Siinä nyt ei olisi edes mitään järkeä.
Motivaationi ratsastusta kohtaan on nyt korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin, vielä kun olisi se hevonen alla niin olisi motivaatiollekin käyttöä, kerrankin kun sitä löytyy. Pieni tauko on tehnyt minulle itselleni hyvää, vaikka se välillä ei siltä ole tuntunutkaan. Viljaa kyllä eksyy mieleeni lähes päivittäin mutta siitäkin asiasta aletaan olla päästy yli vaikka ikävähän tässä on. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, toivotaan että mulla olisi mahdollisimman pian hevonen tallissa ja sitten pääsen kirjoittelemaan tännekin aktiivisemmin.
Etsin siis hevosta kriteereillä perusratsastus kunnossa, kisattu vähintään 120cm luokkia, eikä mikään ikäloppu. Yhteydenotot anni.popponen@gmail.com
En, heppojen lähdön jälkeen olikin mieli maassa ja päätös pistää hanskat tiskiin ja lopettaa koko harrastus tähän. Kysyin varmaan muutamaa kymmentä hevosta, josko niitä saisi liikutella tai ylläpitää tai mitä vain, mutta se ei tuottanut tulosta. Luovutin toivoni lainaheppojen suhteen. Valmentajani ylipuhuttua minut jatkamaan ratsastusta, sisuunnuin ja yksi päivä minä vain päätin että me ostetaan mulle hevonen, ja nimenomaan hevonen. Siitä lähtien olen joka päivä katsellut myyntipalstoja ja facebookin ryhmiä, viestejä on laitettu enemmän kuin laki sallii ja yhden selässä onkin jo käyty.
Tosiaan olen yllätyksekseni itsellenikin etsimässä estehevosta. Vaikka päälajini piti olla vielä jonkin aikaa sitten kouluratsastus, tuntuu estehevonen joka osaa koulupuoltakin minulle vähän turvallisemmalta ratkaisulta. Tiedän nimittäin ettei minun pääni ja hermoni tule kestämään pelkkää koulutreenausta vaikka välillä meinaan kouluratsastajaksi ryhtyäkin jos huonosti menee, mutta tiedän että olen sydämentäni jokatapauksessa esteratsastaja. Ja jos esteratsastusta harrastetaan niin sitten mennään kunnon korkeuksia eikä yleensä kouluhevosella tms. sellaisia oikein pysty menemään.
Ja miksi hevonen vaikka pikkuponilla menokaan ei ole mikään ongelma? On ponivuosia minulla kuitenkin vain kaksi tämän vuoden jälkeen ja kun ostan hevosen, minulla on enemmän juniorivuosia, eikä kaikki mene vain hevosella opetteluun. Vaikka pituutta minulle onkin suotu harmittavan vähän, jos en aio kisata koko elämääni pienempiä kisoja ja korkeuksia minun on pakko siirtyä jossain vaiheessa hevoseen ja nyt siihen on sopiva tilaisuus. Ja olen melkeinpä varma, että jos tämä Viljan lähtö tuntui jo kamalalta, en ehkä edes halua kokea sitä, että juuri kun pääsen poniin kiintymään ja kehittymään sen kanssa haluamalleni tasolle, koittaa myynnin aika. Siinä nyt ei olisi edes mitään järkeä.
Motivaationi ratsastusta kohtaan on nyt korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin, vielä kun olisi se hevonen alla niin olisi motivaatiollekin käyttöä, kerrankin kun sitä löytyy. Pieni tauko on tehnyt minulle itselleni hyvää, vaikka se välillä ei siltä ole tuntunutkaan. Viljaa kyllä eksyy mieleeni lähes päivittäin mutta siitäkin asiasta aletaan olla päästy yli vaikka ikävähän tässä on. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, toivotaan että mulla olisi mahdollisimman pian hevonen tallissa ja sitten pääsen kirjoittelemaan tännekin aktiivisemmin.
Etsin siis hevosta kriteereillä perusratsastus kunnossa, kisattu vähintään 120cm luokkia, eikä mikään ikäloppu. Yhteydenotot anni.popponen@gmail.com
