Normaalia treenausta

Viimeisimpään normaaliin, treeneistä kertovaan postaukseen onkin jo vierähtänyt tovi. Viljan kanssa ollan hypätty kuluneiden viikkojen sisällä kaksi kertaa ja itsenäisesti olen mennyt koulua aika paljon sekä muutaman maaston. Koulupuolen ahkeran treenaamisen tuloksena estetreenitkin ovat onnistuneet paremmin ja poni on alkanut hyppäämään paremmalla tekniikalla ja rennommin.. Muutamien viikkojen takaisista treeneistä en sen isommin osaa enää alkaa kertomaan, mutta poni on ollut viimeaikoina keskimäärin ihan hyvä ratsastaa. Yleisesti se on ollut ihan mukavan tuntoinen, mutta välillä energiaa on löytynyt vaikka muille jakaa ja keskittyminen on karannut johonkin muuhun, kuin oleelliseen. Muuten suurempia ongelmia ei meillä kuitenkaan ole ilmennyt.

Postauksessa olevat materiaalit ovat suurimmaksi osaksi muutamia viikkoja taaksepäin olleelta Suvin estetunnilta, jolloin Vilja oli Super hyvä ratsastaa ja hyppäsi ihan kivasti, vaikka edelliskerrasta olikin jo muutamia viikkoja aikaa. Seuraavalla viikolla olleesta Sallan valmennuksesta muistikuvia ei ole, mutta tiedän vain tippuneeni aika komeasti kolmoissarjan sekaan. Muuten poni oli ainakin kuulemani mukaan hypännyt hyvin.

Koulupuolella ollaan treenailtu lähinnä itsenäisesti ja muutaman kerran kaverin opastamana. Viimeisimmät ratsastukset ovat olleet hieman monipuolisempia, kuin mitä arkena teen. Sunnuntaina kävimme aluksi varikolla menemässä askellajeja läpi. Vilja oli ihan onnessaan, kun pääsi hieman purkamaan energioitaan, jonka jälkeen yritin mennä ponin vielä läpi maneesissa. Eilen kävimme toisen ratsukon kanssa rauhallisemman lenkin maastossa, jonka jälkeen ratsastin ponin jälleen läpi maneesissa. Tänään ratsastin ponia vain maneesissa normaalisti koulua, koska ulos ei tarettu mennä, pakkaslukemien ollessa parissa kymmenessä. Keskityin rentouteen ja ratsastin koko tunnin vähän pidemmässä muodossa, eteen alas tyylisesti. Vilja oli tosi hyvä ratsastaa ja saatiin paljon kehuja kavereiltakin.

 

Kehitystä on tapahtunut etenkin laukkatyöskentelyssä. Ollaan harjoiteltu lähiaikoina paljon tempon muutoksia laukassa ja nykyään laukan kokoaminen ei ole enää niin iso haaste. Myös suun aukominen, joka on ollut meillä aika suuri ongelma on lähes kokonaan loppunut. Kehitystä on siis joulukuun aikana tapahtunut ihan mukavasti, vaikka perfektionistina löydän edelleen paljon virheitä omasta ratsastuksestani. Nyt ne vaan korjaukseen ensi kauden tavoitteisiini.

 

Ratsastuskoulun tunnilla olen käynyt  nyt kerran, Sabina-ponilla muutamia viikkoja sitten. Tunnilla harjoiteltiin kontrolloimista ja tehtäviä oli kaksi linjaa peräkkäin sekä neljän esteen sarja.  Muistaakseni Sabina oli ihan kiva ratsastaa tällä tunnilla, vaikka muistikuvat tästäkin tunnista on hieman hatarat.

Joulukuukin tässä vierähti ihan hujauksessa ja varsinkin tämä joulun aika. Joululoma tulikin ihan hyvään saumaan stressitasoni noustessa liiallisuuksiin koulun takia. Mitään sen isompia suunnitelmia en ole lomaksi tehnyt, lähinnä ratsastusta ja moottorikelkalla ajoa luvassa. Huomenna koittaakin jo vuoden viimeinen päivä joten minä sekä ponit toivotamme kaikille ihanille blogini lukijoille hyvää uuttavuotta 2016!

Tavoitteista

c. Sonja Hyvönen

 Jälleen koittaa se aika vuodesta, kun aletaan pohtia mitäköhän sitä tälläkin kaudella on tullut tehtyä. Niin edelliselle kaudelle annettuja tavoitteita kuin myös seuraavalle kaudelle aletaan miettiä missä pitäisi mennä. Tänä vuonna ratsastin 19 kilpailustarttia, joista sain yhteensä 9 ruusuketta sekä kaksi pronssimitallia ja kaksi kultaa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ruusukkeet tai mitalit, vaan kauden aikana keräämäni kokemus.

Sanotaanko näin, että monen hermoromahduksen kokeneena ei kausi ehkä ollut helpoin minulle, mutta tähän asti opettavimpia.  Olen treenannut molempia lajeja enemmän kuin koskaan aikaisemmin, parhaimmillaan monella hevosella päivässä.Tein vaikuttavan siirron yksityishevosiin, joka on tuonut minulle uusia mahdollisuuksia ja vastuuta. Kauden alkaessa en tiennyt mitä peränanto on, hyppäsin vaivalla 90cm esteitä ja asenteeni ratsastusta kohtaan oli mitä oli. Sanon nyt vaan, että kausi on ollut onnistunut ja kehitystä on tapahtunut jokaisessa asiassa.

 

Kouluratsastuksessa 2-tasolle siirtyminen

Tänä vuonna aion panostaa kouluratsastukseen, koska en ole hevostilanteestani varma ja aion kilpailla mahdollisimman paljon 2-tasolla, niin kotikisoissa kun ulkopuolisissakin. Pääsimme KRS koulutiimiin Coran kanssa. Aiomme myös käydä vierailevien valmentajien valmennuksissa. Yhteinen taipaleemme Coran kanssa päättyy kyllä joskus syksyn aikana viimeistään.

 

TOTEUTUS:  Kuluneen kauden aikana panostin loppujen lopuksi molempiin lajeihin yhtä paljon. Coran kanssa starttasimme ensimmäisen 3-tason luokan, mutta Coran kanssa aika loppui kesken. Sen jälkeen ratsastin jälleen 1-tasolla uusien hevosien vuoksi, mutta kauden loppuvaiheessa starttasin sekä Viljalla että Mikillä PS-M kilpailuissa. Tuloksia vielä kun hehkuttelen, sekä lapsiratsastajien että joukkue pronssimitalit kaulassa. Voisin sanoa tämänkin kohdan onnistuneen, vaikka sen enempää startteja ei nyt tullutkaan.

 

Näissä kisoissa istuntani oli varsin prameaa katseltavaa, ehkä ensi kaudella keskitytään sitten istuntaan... c. Camilla Räsänen

Esteillä 90cm luokat 2-tasolla

Eli asiahan on nyt niin, että minulla ei ole vakituista estehevosta. Brygillä menen viimeiset kisat, jonka jälkeen menen varmaan muutaman startin Manilla (todennäköisesti myös 100cm luokka) Minulle on tulossa liikutusheppa, mutta sen kanssa ei tällä kaudella tuon kokoista olla hyppäämässä.

 

TOTEUTUS: Viimeisissä kisoissa sijoituimme Brygin kanssa, joka toi minuun paljon lisää varmuutta. Manin kanssa meidän taipaleemme oli aikamoista sähellystä, vasta viimeisissä estevalmennuksissa aloin saaha siihen hevoseen jotain otetta. Estepuolella ratsastin kauden aikana kolme 2-tason starttia, joista kaksi oli viljan kanssa, ja jälkimmäisestä eli 90cm luokasta vielä sijoituksille, vaikka luulin ettemme tuon kokoisia starttaisimme. Tavoite saavutettu.

 

c. Laura Karjalainen

 

Mahdollisimman erilaisilla hevosilla ratsastaminen

Olen nyt ratsastanut aika paljon Brygillä, Coralla ja Santerilla, toki vaihtelua on myös tullut, ja silloin hevonen on muuttunut todella radikaalisti. Aion nyt tällä kaudella panostaa, että ratsastan paljon erityyppisillä hevosilla, kuitenkin hyvän maun rajoissa.

 

TOTEUTUS: Alkuvuodesta pysyn lähinnä vakiohevosissani Brygissä ja Corassa, mutta kun hevosien vaihto tuli eteen, alkoi ratsuja löytyä enemmän. Treenikumppaneitani tällä kaudella on ollut Mani, Pamela, Vilja ja Miki, sekä ratsastuskoulun estetunneilta satunnaisia ratsuja kuten Topsu ja Sabina ja olen myös ratsastellut Timppa-ponilla muutamia kertoja. Voisin siis sanoa, että kokemusta on kartutettu täysin erityyppisien hevosten kanssa, vaikka alkuvuodesta ei kovin lupaavalta näyttänytkään. Enää en osaa ratsastaa vain tietyn tyyppisillä hevosilla, vaan osaan mukautua ihan siedettävän hyvin erilaisiin hevosiin.
 

Topsu-poni c. Henkka

 

Itseluottamus

Viime vuonna oli todella vaikea vuosi itselleni jo muutenkin ja opettajan vaihdoksen myötä treenikorkeus nousi. Ratsastin hirveissä paineissa ja kun epäonnistuin, itseluottamukseni laski välittömästi ja aloin pelkäämään epäonnistumista enemmän kuin mitään muuta. Nykyään alan olla ok ja pyrin pitämään itseni tässä tilassa. En nimittäin enää yhtään kertaa halua jättää isompia luokkia välistä "henkisen lapsellisuuden" takia.

 

TOTEUTUS: Alkukausi oli melko lupaavaa jo, mutta Manin aikana itseluottamukseni laski entisestään, kun kaikki ei tapahtunut itsestään. Lopulta sain kuitenkin asian kondikseen loppusyksyn aikana, kovan työn seurauksena asenne ja itseluottamus nousi uuteen uskoon ja tässä tilassa se tulee pysymäänkin. Kirjoitin asiasta postauksenkin tänne.

 

c. Pauliina Heikkinen

 

Kaikinpuolin kausi on ollut hyvä ja opettavainen, joten kiitän nyt kaikkia tukijoitani, jotka ovat kustantaneet minulle tätä harrastusta ja kannustanut jatkavaan vaikeina hetkinä. Ensi kaudellekin voisin alkaa miettimään pian tavoitteita ja kirjoitella niitä sitten teillekin.

Hyvää joulua!

Koristeltiin Viljan karsina vähän jouluisemmaksi

Vaikka tonttukuvat jäivätkin vähäisiksi tämän vuoden osalta, on silti aika toivottaa teille kaikille hyvät joulut. Tänne Kajaaniin saimme vielä luntakin kerroksen maahan joulun kunniaksi. Ei kai siinä muuta kun

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Toivottaa Anni, Vilja ja muu poppoo.

Pieniä sanoja -haaste

En ole koskaan ollut innokas haasteiden toteuttaja, mutta koska Satulassa ja sen alla -blogin Camilla tosiaan haastoi minut tekemään tämän kuvahaasteen, joten olihan tämä sitten pakko toteuttaa, että Camsu olisi ylpeä minusta. Kuvat oli pakko etsiä bloggerin arkistosta, koska olen taas huolimattomuuttani poistanut kuvia koneeltani.

 

Haasteen säännöt:

1. Valitse kuvat jotka kuvaavat parhaiten sanoja: rauha, tunnelma, ilo, jouluiuus, talvisuus, onnellisuus, muisto, pettymys, onnistuminen, katse.

2. Haasta 3 bloggaajaa tekemään tämä haaste, jotka saa olla Pinja, Venla ja Tiia

rauha

tunnelma

ilo

jouluisuus



talvisuus

onnellisuus, lasten PS-M pronssia

muisto

pettymys... PS-M kisoista, joissa ratsastin elämäni parhaan radan, jota luulin elämäni huonoimmaksi

onnistuminen

katse

 

Talvikuvia ja puoli vuotta

Hanskoissa luki liian kauheita asioita, joten oli pakko peittää ne

Huhtikuun 17. päivä, perjantaina, Jukan valmennus juuri alkamassa, istun taukotuvassa laittamassa saappaitani jalkaan ja mietin mitä ihmettä teen, viimeinen valmennus Coran kanssa. Kuinka ollakaan paikalle kävelee estevalmentajani. "Minulla olis sinulle poni joka ettis hyppääjää, oisko sulla aikaa?" Siitä se kaikki lähti ja tässä sitä nyt ollaan.

 

Kaikki sovittiin kuitenkin vasta tasan puoli vuotta sitten, 15.6, ponin koeratsastuksessa. Aika on mennyt hirmu nopeasti tuon ponin kanssa, mutta tässä ajassa olemme kehittyneet molemmat paljon. Toivottavasti tämä ei jää vielä tähän vaan saan viettää tämän ponin kanssa ainakin vielä jonkin aikaa. Aina ei ole ollut helppoa, mutta onnistumisiakin löytyy runsaasti. En olisi tässä pisteessä ilman Viljaa.

 

Kävimme sunnuntaina estetunnin jälkeen vähän ottamassa talvisia kuvia, joten tässä vielä vähän otoksia. Sää ei ollut mikään maailman kuvauksellisin ja kameran asetuksetkin olivat päin mäntyä, mutta oli pakko tulla julkaisemaan nämä.

 

Miki poseerasi nätisti, joten oli siitäkin parit kuvat räpsäistä

Löytyikö lempparikuvia?

Motivaatio

Näin vuoden pimeimpään aikaan, monilla ratsastajilla meinaakin motivaatio hiipua treenaamisen suhteen. Varmasti yksi tekijä tähän on huonot olosuhteet, on kylmää ja pilkkopimeää jo koulusta päästessä. Tallille ei aina jaksaisi millään lähteä, eikä varsinkaan ratsastaa kunnolla ainuttakaan hevosta. Tämä ongelma ainakin minulla itselläni on ollut koko kuluneen syksyn ajan. Motivaatio on ihan hukassa koko ratsastuksen suhteen,  kun paljon mielummin jäisi makaamaan sohvalle ja katsomaan lempparisarjoja. Tallilla, jos sinne asti jaksaa lopulta lähteä, toki siinä sitten piristyy, onhan se joka tapauksessa tylsien päivieni kohokohta, vaikka sinne lähteminen on paljon hankalampaa kuin esimerkiksi kouluun.

 

Hyvä motivaatio treenaamiseen on yksi tärkeimmistä asioista kilparatsastuksessa. Ilman motivaatiota ei tule tuloksia treenaamisessa ja jossain tapauksessa treenaaminen saattaa myös  jäädä vähemmälle, joka näkyy sitten huomattavasti kilpailujen tuloksissa. Siksi itse olen aina pakottanut itseni tallille, vaikka ei tekisi mieli lähteä mihinkään, sillä varsinkin kisakaudella tulisin katumaan, etten ole treenannut asioita tarpeeksi. Ratsastuksesta ei kuitenkaan saa tulla kokonaan pakkopullaa,vaikka välillä motivaatio treenaamisen suhteen onkin nollassa, eikä tallille jaksaisi lähteä. Motivaatioon hyvä kohotuskeino on myös oikeanlainen, positiivinen asenne ratsastukseen. Kaikkea ei tarvitse aina ajatella negatiivisesti, vaan yrittää löytää hyviä asioita ratsastuksesta, joka auttaa jatkamaan.

 

Ratsastuskouluissa käyvillä ratsastajilla tätä ongelmaa ei välttämättä pääse niin helposti syntymän. Ratsastuskoululaiset eivät ole niin sitoutuneita harrastukseensa, aina voi soittaa ettei ole tulossa. Heillä motivaatio ei ole niin suuressa osassa ratsastusta, koska jokaisena viikon päivänä ei tallille tarvitse lähteä treenaamaan. Tässä ilmi tuleekin yksi ratsastuskoulussa käymisen hyvistä puolista, ei ole sidonnainen treenaamiseen. Toki omankin hevosen kanssa saa ja pitääkin välillä mennä rennosti, mutta aktiivisesti kilpailevilla ratsastajilla sillä ei pitkälle pötkitä.

 

 

Motivaation lähteitä ja kohottajia on monia, jokaisella ratsastajalla on omansa. Niitä voi olla valmentajan positiiviset kommentit, lähestyvät tärkeät kisat tai vaikkapa telkkarista seurattu lähetys maailmanmestaruus kilpailuista. Ne tuovat enemmän intoa treenaamaan entistä kovemmin. Itselläni ainakin hyväksi ratsastajaksi pyrkiminen innostaa minua treenaamaan ahkerasti, vaikkei aina tallille lähtö innostaisikaan, eikä treenaaminen ole aina niin ihanaa. En nyt tässä tarkoita, että treenata pitää, vaikkei millään huvittaisikaan. Treenaamisen pitää olla mukavaa, mutta näin pimeänä ja kylmänä vuodenaikana useat ihmiset potevat syysmasennusta ja koulunkäynnin ohella ei aina kaikkea jaksaisi tehdä. Se kuuluu tähän vuodenaikaan, joten jos motivaation menetys johtuu siitä, suosittelen vain jatkamaan treenaamista, jos se vain on suinkin mahdollista.

  

 

Ei ole mitään havaintoa mitä olen taas kirjoittanut, halusin kirjoittaa vaan mitä mieleen tulee tästä aiheesta. Syksy ja talvi kun tuovat tullessaan asioita, jotka vähentävät motivaatiota. On kylmää, pimeää ja koulu vie eniten aikaa, joten yleisesti ratsastajilla kiirettä piisaa.

Valkoisella ponilla

Nyt kun koulussa ja muutenkin alkaa vähän helpottaa, syyslukukauden viimeisetkin kokeet ovat tehty, eikä muitakaan kiireitä minulla ole, joten voisin vaikka  alkaa tännekin puolelle vähän aktivoitua. Viime päivät ovat olleet täynnä paikasta toiseen juoksemista pää kolmantena jalkana ja jatkuvaa stressaamista asioista. Tallilla olen viikon aikana viettänyt ehkä vähän liiankin monet illat ja loput ovat jääneet kokeisiin lukemiseen ja discon järjestämiseen. Koneella oloon siis ei ole tämänkään viikon aikana jäänyt lainkaan aikaa.

 

Kaikki postauksen kuvat ovat c. Henriikka Kivioja.

 

Tiistaina kipusinkin vanhan tutun, Topsu-ponin selkään ratsastuskoulun estetunnin merkeissä. Aiheena oli kontrollitehtävät ja loppuun hypättiin jumppasarjaa neljällä esteellä. Tunti alkoi puomitehtävällä, jota tultiin myös laukassa pienillä kavaleteilla, jonka keskellä täytyi siirtää käyntiin ja sen sujuessa vaihdettiin pysähdykseen. Kun allani oli Topsu, energinen poni, oli kontrollitehtävissä aika paljon ratsastamista ja sain olla koko ajan keskittymässä ratsastukseeni. Hyppääminen alkoi hienosti kielloilla 20cm ristikolle, mutta kun sain laukan kontrolliin, mutta samalla ponin pohkeen eteen, tehtävä toimi ihan mallikkaasti, vaikka Topsu ei aluksi olisi millään halunnut pysyä kontrollissa.

 

Kontrollitehtävien sujuessa tulimme vielä loppuun neljän esteen jumppasarjaa vähän pidemmillä väleillä, joten sisään sai ratsastaa normaalissa laukassa. Ensin tulimme sitä ihan pieninä hyvän mielen esteinä ja lopuksi nostettiin sitten esteitä ja lopulta jumppasarjan esteet alkoivat olla esteitä. Topsun hyppy oli niin paljon erilainen, kuin Viljan ja siellä oli vähän vaikeampi olla mukana, joten istuntani joissain kuvissa näyttää aika hirveältä.

 

 

Keskiviikkona kävin Viljan kanssa pitkästä aikaa ratsastuskoulun koulutunnilla. Poni oli energinen, mutta se oli ihan hyvä ratsastaa, ainakin siihen verrattuna mitä se on tunneilla ollut. Tänään menin ponilla itsenäisesti koulua ja huomenna hypätäänkin Suvin tunnilla. Yritän värvätä jonkun kuvaamaan, että saisin postailtua tännekin jotain.

 

Jos jollain teistä olisi jotain fiksua postausideaa niin olisi enemmän kuin suotavaa kertoa se minullekin. Nyt minulla pitäisi olla aikaa toteutella erikoisempiakin postauksia, joten mitä te haluaisitte lukea minun blogissani?

Talvinen ponipäivä

Moikka! Tällä viikolla olen mennyt viljalla keskiviikkona, perjantaina ja eilen. Ollaan nyt tällä viikolla harjoiteltu kokoamisia, että poni saisi vielä lisää voimaa, ihan ensi kautta ajatellen. Laukkatyötä olen tehnyt aika paljon ja Viljan laukka onkin parantunut huomattavasti kuluneen kuukauden aikana.

 

Eilen päätettiinkin ottaa kamera käteen ja kuvata Sannin kanssa videopostaus päivästä ponien kanssa, lukijoiden ainaisista pyynnöistä. Videopostauksessa näkyykin oikeastaan kaikki mitä me päivän aikana teimme Timpan ja Viljan kanssa. Ensin me kuvailtiin tonttukuvia Timon kanssa, sitten ratsastettiin ponit ja illalla vielä käytiin pulkkaratsastamassa Timpalla.  

Vilja oli loppuun tosi hyvä ratsastaa, vaikka alkuun pyrki juoksemaan vähän liikaa alta. Poni on edelleen hieman vahvana oikealta, jolloin se jää painamaan oikealle ohjalle. Olen nyt koittanut ratsastaa mahdollisimman rennolla ja kevyellä kädellä nostattaen muotoa, jolloin poni ei pääse pitkäksi ja juoksemaan. En tehnyt mitään sen kummempia tehtäviä, vain vähän avoja, väistöjä ja ympyröitä sun muita, ponin verryttelemiseksi. Loppuun Vilja alkoi kulkemaan vielä paremmin kuin yleensä, oli kevyt kädelle, kuunteli apuja ja ei juossut alta.
 

Ratsastin Viljan ohessa taas vähän Timolla muutaman kierroksen. Menin vain jokaisessa askellajissa vähän ponia läpi ja ratsastin sen kuuliaiseksi avuilleni. Poni oli jälleen mukava pikkunen, aina niin rehellinen pieni ratsu.

Päivän viimeinen laji olikin pulkkaratsastus, minä Timon kyydissä ja Sanni pulkassa. Aluksi meni hyvin ja Timo oli innoissaan. Lopulta sen innostuneisuus alkoi tehdä tepposia ja poni alkoi vetämään jos jonkinlaista rodeota. Ihan hyvin minä selässä pysyin yhtä tippumista lukuunottamatta. Loppuun kuitenkin tuli pari muuttujaa. Laukkasin Timolla hangessa kunnes alkoi rodeo, josta sitten lopulta tipahdin. Olin fiksuna tyttönä jättänyt kuomat jalkaan, joten jäin jalustimeen vielä roikkumaan ja tallauduin ponin laukatessa aika mukavasti. Timo vielä karkasi ja etsittiin sitä ympäri talleja toista tuntia, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei kellekään onneksi tapahtunut.

Mitäs mieltä olitte? Löytyikö postauksesta lempparikuvia?