Unelmat vaihtuu toisiin

Viime viikon tiistaina kisailtiin kotikisojen merkeissä, estepuolella. Ensimmäisenä oli vuorossa Nemun startti luokassa 50cm arv. A.1.0. Nemu ei siis ollut koskaan ennen ollut estekisoissa, joten jännitystä oli siinä jo tarpeeksi, loppujen lopuksi huomattiin kuitenkin että ratsastajaa jännitti enemmän kuin ponia. Taisin radankävelyssä tokaista että mitä minä teen tässä luokassa, tottahan se on etten ollut noin pieniä kisannut sitten neljään vuoteen.

 

Poni käyttäytyi sekä verkan että radan ajan odotettua paremmin. En hypännyt kovin paljoa, enemmän herättelin ponin ennen rataa. Radalla muutamat hypyt otettiin ravista, mutta eihän tuossa mitään ongelmaa näyttänyt olevan. Plussaokserille se meinasi pysähtyä, mutta sain sen yli siitäkin, tuloksena siis nollarata ja ruusuke kouraan.

 

Viljan startti ei taaskaan mennyt niin kuin piti, hyppäsin sillä siis luokassa 80cm. Verkkasin omalla kentällä ja poni tuntui siellä ihan hyvältä. Maneesiin tullessani se vain valahti, enkä saanut ollenkaan ratsastettu, tai yritin mutta tuloksetta. Ennen estettä en vain enää saa minkään näköistä vaikutusta poniin ja tämä tuloshan ei enää minua yllätä, kiellettiin jälleen kerran ulos. Startin jälkeen kävin hyppäämässä omalla kentällä vielä linjaa - kaikki oli jälleen hyvin.

 

C. Aada Hinkkanen

 

Miten meni minun unelmat esteratsastaja Anni Pöppösestä, isoista luokista ja hienoista estehevosista? Tältä erää ne on haudattu kauas pois. Päätimme Viljan omistajan kanssa että jätän estehommat nyt sikseen, ehkä joku kaunis päivä saatan hypätä jotain pientä mutta siinä kaikki. Syynä on nyt siis se, että en halua laskea kisakorkeutta johonkin polvenkorkuisiin, että ei kiellettäisi ulos. Treeneissä kuitenkin hypätään ilman ongelmia isompiakin esteitä, tämä ongelma on siis vain kisoissa. Pikkuratsastaja kisatkoon nyt ponilla esteitä jos haluaa, mutta minusta tulee kouluratsastaja! Nemun kanssa toki jatkan hyppäämistä ainakin toistaiseksi, mutta en osaa enää yhtään sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Rakastan esteitä, mutta ei minun pääni kestä sitä touhua, eikä pikkuluokat riitä minulle, siinä on ongelma selvitettäväksi

Tiedä sitten kuinka kauan tämän päätöksen kanssa pystyn elämään, mutta Viljan kanssa minua ei ainakaan enää esteradoilla nähdä, se on karu tosiasia.

C. Tiia Kananen

 

Kesäpäivän kuvapostaus



 

 

Moikka! Olin tosiaan tuossa viikolla Nannan luona Iisalmessa muutaman päivän. Keskiviikkona suuntasimme sitten Saaran tallille, missä Nanna ratsastaa. Vilja on tosiaan tullut Kajaaniin kyseiseltä tallilta ja varsonutkin siellä kerran, joten oli kiva päästä moikkaamaan ensimmäistä kertaa Viljan varsaa.

Tosiaan tässä hän on, Amorine tuor "Nikke" vuosimallia 2013. Onhan tuossa aika paljon Viljan näköä, pakko sanoa että on kyllä nätti poni, vanhempiinsa tullut näköjään.

 

Vilja sai kisojen jälkeen muutaman päivän vapaata (ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta niistä postausta myöhemmin) ja nyt viikonloppuna palailen sen kanssa treenin pariin. Tosiaan liikuttelen sitä tässä muutaman viikon omistajien ollessa reissussa, joten jospa saisin materiaaliakin tänne.

 

 

Hyvää juhannusta kaikille!

Voihan ongelmat

Mistähän sitä nyt aloittaisi, viime viikkojen kuluessa asiat ovat muuttuneet sen 101 kertaa, enkä ole kaikkia hevosasioita vieläkään saanut selvitettyä. Blogin olen yrittänyt pitää vähän taka-alalla, kun en ole oikein saanut minkään näköistä selkoa mihinkään päätöksiin. Ensimmäisenä olen lopettamassa ratsastuksen heti syksyllä ja seuraavana päivänä katselen innokkaasti hevosta itselleni. Ja eihän kaikki vielä tässä ole, se että korvieni välissä syntyy jatkuvasti uusia mielipiteitä tulevaisuudestani, on niitä takapakkeja muissakin asioissa ja kaikki ei edes ole minun pään sisällä tuottamiani kriisejä, ihmeen kaupalla kyllä.

 

c. Sanni Oikarinen

 

Perjantaina ja lauantaina käytiin Suvin estekurssilla Viljan kanssa. Enhän minä sillä ollut muutamiin viikkoihin hypännyt ja sen kyllä näki. Poni oli todella jännittynyt, ja hyppäsikin melko huonosti. Lauantaina sitten olikin ihan kuin eri poni kenen selkään nousin, Viljan sai helposti omille avuilleen ja poni oli rento hypätessäkin, kun kukaan ei ollut välissä selässä käynyt. Hypättiin aivan super hieno rata vielä tunnin lopuksi, eikä jännittyneisyydestä ollut sen jälkeen enää tietoakaan.

 

Tämä asiahan on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, että ongelmia tulee myös muista tekijöistä kuin minusta. Valmentajani kanssa olemme tulleet siihen tulokseen että Viljan hätäisyys johtuu siitä, että se joutuu enemmän tekemään itse ratkaisuja pikkuratsastajan kanssa. Sitten kun nousen selkään, voin toki olla ratsastamatta sitä omille avuilleni, mutta silloin en saa sitä minkään näköiselle tuntumalle ja hypytkin ovat huonoja. Tai sitten ratsastan sen omille avuilleni, jolloin poni on paljon rennompi ja muutenkin paremman tuntoinen ja tekee kaiken mitä käsketään.

Tällä rennoksi ratsastamisella en siis tarkoita sitä, että ratsastan sitä muutamia kierroksia taivutellen esimerkiksi ravissa, kyllähän se silloin rentoutuu, mutta sillä ei pitkälle pötkitä kun eteen tulee esteitä, joilla se edelleen alkaa tarjota omia ratkaisujaan ja lisäksi hyppää ilman selkää. Hyvänä päivänä saatan saada sen puolessa tunnissa hyväksi, jos en sillä ole viimeksi hypännyt, mutta jonain päivänä saattaa mennä koko estevalmennus, että saan sen kunnolliseksi.

 

Vuokatin eiliset kisat voivat olla hyvä esimerkki tästä. Poni oli käynyt pikkuratsastajan kanssa jo yhden radan, joten oli taas niin erilainen. Omasta mielestäni tein aivan liian lyhyen verkan, poni saattoi kyllä näyttää hyvältä mutta se oli kaikkea muuta. Alusta alkaen se hyppäsi huonosti, en saanut sitä ollenkaan hyppäämään selän läpi, vaan koko kisat koostui mm. näistä kuuluisista laamahypyistä. Radalla saatiin yksi stoppi, joka oli kyllä ihan itse aiheutettu, mutta muuten Vilja oli edelleen todella jännittynyt ja saatiin ehkä kaksi normaalia hyppyä.

 

Haluan painottaa tämän tekstin jälkeen, että en minä ketään halua haukkua, asiat ovat vain näin eikä niille mahda nyt mitään. Sitähän se on, jos ei mitään tällaisia halua tapahtuvan niin täytyisi olla oma hevonen, niin saisi ihan itse päättää mitä tekee ja olisi ainakin omilla avuilla koko ajan. Takapakit kuuluvat elämään, kun kehitytään nopeasti, kyllä sieltä joku kaunis päivä vielä romahdetaankin, tämä pätee kaikkeen, joten nyt vain odotellaan että kaikki kääntyisi parhain päin.

 

Nemunaksen kanssa kaikki on ainakin melkein hyvin, luojan kiitos. Ainuita päänvaivaa tuottavia asioita on se, että se painaa tosi herkästi kuolaimen taakse vaikka mitä tekisi, mutta olihan meillä Viljankin kanssa nuita ongelmia viime syksynä. Esteillä poni on osoittautunut melko itsepäiseksi välillä, mutta siinäkin se kehittyy kokoajan, kunhan vain pääsisi itsekin hyppäämään sillä säännöllisesti.

Alla olisi vähän videota poneista sekä lopussa näkyy eilisen kisoista paremmista hypyistä pätkää. Kuten aina ennenkin, en halua pahemmin postauksiin halua laittaa epäonnistuneita kohtia, en tiedä tähän mielipiteeseeni parempaa syytä kuin se, että niillä ei kukaan tee mitään.
 

 

 

Huomenna on tosiaan kotona 1-tason estekisat. Viljalla vaihdettiin luokka suosiolla pienempään, että saadaan vain hyvä rata alle eli hyppään 80cm ja Nemunaskin pääsee elämänsä ensimmäisiin estekisoihin, luokkana sillä toimii 50cm. Viljan kanssa meinasin koittaa erilaista verryttelytyyliä, jotta saisin sen paremmin omille avuilleni, nyt on vielä helppo kokeilla, kun kotikisoilla ei nyt niin väliä ole. Kisojen jälkeen lähden sitten muutamaksi päiväksi kaverini Nannan luokse Iisalmeen. Hyvää alkanutta viikkoa lukijat!



Erilainen ratsastus

 

Tänään, tai siis käytännössä eilen oli tarkoitus lähteä ratsastamaan Nemun kanssa perustreeni raviradan keskellä olevalle kentälle. Suunnitelmat tosiaan muuttuivat vähän... Ensin törmättiin varikolla Oonaan ja Lilliin, joiden kanssa Nemu oli innoissaan tekemässä tuttavuutta, mutta rakkaus taisi olla yksipuolista, Lilliä ei kiinnostanut.

 

Nemun kanssa pakeista masentuneena sitten päätettiin kiivetä metsässä olevalle kukkulalle hienoiksi kuvausmalleiksi, mutta siihen touhuun kyllästyttyämme lähdettiin kohti kentälle, koska eihän treenausta voi jättää edes blogikuvien takia.

 

 

Tein aika normaalin läpimenon käynnissä ja ravissa. Taivuttelin ponia ja tein siirtymisiä askellajissa ja niiden välillä. Nemu tuntui aika jäykältä, mutta olosuhteisiin nähden oli yllättävän rento, eikä jäänyt katselemaan asioita sen enempää kuin missään muuallakaan. Laukkaa otettiin sitten raviradalla vähän rennommin, josta Nemukin taisi tykätä vaikkei mitenkään kovasti menty, kunhan vain rennosti laukkailtiin sitä vauhtia mitä poni itse halusi.

 

Sitten lähtikin tämän ratsastuskerran jännittävin osuus. Eli päätettiin ottaa muutamia kuvia kentän keskellä olevalla ruohoalueella, jossa siis oli ihan ok pohja ratsastaa. Nemu oli aivan ihmeissään ja pörhisteli siinä jotain, kun ei saanutkaan syödä heinää, voi raukka poni. Lopuksi alkoi sujumaan kuitenkin ihan hyvin.
 

Lopuksi annoin kyllä ponille periksi ja se sai vielä vähän syödä, kun oli käyttäytynyt yllättävänkin nätisti.
 

 

Tuleva viikko nyt treenaillaan ponin kanssa, että tiistaina päästään starttaamaan ensimmäisissä kisoissamme, estepuolella siis. Nemulla ei tosiaan ennen tätä ole kisattu esteitä, joten kokemusta me lähdetään hakemaan. Viljan kanssa meillä on ensi viikolla muutamat valmennukset, este sekä koulu, ja sen kanssa olisi tarkoitus lähteä sunnuntaina vuokattiin. Seuraavalla viikolla on vielä kotona estekisat, joissa sitten starttaan molemmilla poneilla.

 

Ps. Lähiviikoilla tulee tapahtumaan aika paljon asioita joten jos yhtään kiinnostaa, kannattaa mennä seurailemaan instagramiani  @teampopponen.

Throubäkkii part 2

Tein joskus viime vuonna postauksen vanhoista kuvista (linkki siihen), josta ilmeisesti tykättiin aika paljon. Kuvia siinä taisi olla vuosilta 2012-2013. Tänään päätin julkaista teille myös vanhoja videoita Youtube-kanavani kätköistä löytyikin piilotettuna yllättävän paljonkin videoita juuri tuolta 2013 vuodelta. Harmikseni en tämän vanhempia löytänyt, epäilen ettei niitä edes ole olemassa, kun ensimmäisen blogini aloitin ilmeisesti kyseisen vuoden keväällä.'

Noina aikoina tosiaan kävin vielä ratsastuskoulun tunnilla kerran tai kaksi viikossa ja vakioratsunani taisi toimia Brygg-pappa. Ilmeisesti kisailin jotain Helppo C ja 70cm luokkia, ihan tarkalleen en nyt muista. Ja tosiaan ikää minulta löytyi sen 10-11 vuotta, joten materiaalit ovat ihan sen mukaisia. Hyviä aikoja, ei voi muuta sanoa.

 

Järkytyksen tuomista seurauksista en vastaa, katseleminen omalla vastuulla.

 

Tässä näyttää olevan vanhin video, mitä nyt äkkiseltään mistään löysin. Ratsuna toimi Nikke-hevonen, joka ilmeisesti ei ollut mikään ratsastuskoulun tuntipolle, joten olihan se pikku-Annille aika suuri kunnia ratsastaa yksityishevosella. Tämän videon ratsastuksesta tykkäsin aikoinani paljon, mutta menoa on turha ehkä alkaa kommentoimaan.

 

 

Tässä olisi sitten samalta keväältä video ilmeisesti estetunnista. Ratsuna tosiaan Brygg, jolla taisin muistikuvieni mukaan mennä melkein joka kerta. Videosta olin kirjoittanut näin: "tunnista video, en jaksanu ottaa noita ääniä pois kun oli kiire. Tiedän omat virheeni ja tiedän että meninn vikassa pätkässä väärää laukkaa joten siitä on turha tulla huomauttelemaan." Jep, onhan se väärää laukkaa meneminen aika hirveä asia.

 

 

 Voi luoja, muistan tämän tunnin. Tuolloin luulin oikeasti olevani taitava kouluratsastaja. Ilmeisesti itseluottamusta ei todellisuudessa löytynyt, kun youtuben kuvausboksissa lukee tunnetusti "En kaipaa valituksia ratsastuksestani. Brygin harjoitusravissa on tosi vaikee istua joten valittajat ratsastakaa itse paremmin."

 

Vanhan ja varman hoitohevoseni kyydissä taisin nämä kisat mennä. Ainakin omasta mielestäni ratsastan noihin muihin videoihin verrattuna ihan siististi tässä. Tässä luokassa vielä sijoituttiinkin neljänsiksi Poppiksen kanssa.

 

 

 

 

 Lopuksi vielä muutama estevalmennusvideo Brygin kanssa. Noina aikoina aloin käydä siis välillä Suvin opeissa, joten kehitys alkoi. Kyllä noissa näkee menon parantuneen huomattavasti aiempiin videoihin. Toki enhän minä näissäkään nätisti ratsasta, mutta parempaan suuntaan ollaan kokoajan kehittymässä. Nämä ovat siis vuoden 2013 lopusta.

 

 

Kivaa kehitystä näköjään tässä viimeisen kolmen vuoden aikana tullut, toivotaan että sitä on myös luvassa tulevaisuudessa. Näiden vuosien aikana taitaa koko harrastukseni olla muuttunut aivan täysin, ehkäpä parempaan suuntaan.

 

Mitä tykkäätte tällaisista postauksista?

Kesäloma

 kaikki kuvat c. Laura karjalainen

Vihdoin ja viimein kesäloma voitaisiin julistaa alkaneeksi, tätä on odotettu kauan. Seitsemäs luokka suoritettiin läpi keskiarvolla 8.9, vaikkei minun opiskelun määrä ehkä näyttänyt siltä. Pääasia että se on nyt ohi ja lomalla ollaan.

 

Ratsastuksen kannalta motivaatio heittelee päivästä toiseen. Ensimmäisenä päivänä haluan ratsastamaan mahdollisimman äkkiä ja toisena en jaksaisi ratsastaa ollenkaan. Välillä siis treenit ovat jääneet vähän huonoiksi, mutta monista olen lähtenyt myös hymyssä suin. Nemunaksen kanssa on tullut keskityttyä lähinnä perusasioihin, mutta harjoittelin tuossa yksi päivä Helppo B:3 rataa sen kanssa, ihan treenin kannalta. Poni on edistynyt hienosti näiden kuukausien aikana, joten tästä on hyvä jatkaa harjoittelua, vaikka henkisesti ei aina ratsastaminen olekaan niin innostanut.

Viljakin on ollut parempaan päin, mitä olen sillä nyt treenaillut, lähinnä sileän puolta. Hups, en taida olla taaskaan hypännyt moneen viikkoon kuin kerran. Kisaradoillekin olisi jo hirveä hinku, mutta kaikki nyt ajallaan. Nemun kanssa olisi tarkoitus käydä jossain pikkukisoissa jo lähiviikkoina riippuen nyt miten päästään treenaamaan. Viljankin kanssa toki haluaisin mennä jos sopivia kisoja on tarjolla, katsotaan katsotaan!

Näistä heppakuvioistahan minun olikin tarkoitus puhua. Elikkäs Nemu lähtee tässä jossain vaiheessa kesäkuuta laitumelle ja on siellä ilmeisesti heinäkuun loppuun asti, jonka aikana tuskin sillä pahemmin ratsastelen kun ei ihan lähellä ole. Sen jälkeen varmaan jatketaan treenailuja. Elokuun alussa Vilja lähtee omistajaperheen mukana Espanjaan, liekkö olen siitä jo täällä maininnutkin, mutta Vilja on poissa kuvioista siis melkein vuoden.

Jospa en kaikkea nyt menetä, on niitä heppoja tulossakin. Eli tuttuni tarjosi erästä ponia minulle kilpailtavaksi. Se että kuka on hän ja mitä tulevaisuus tulee olemaan, en vielä tiedä, mutta kirjoittelen ponista enemmän myöhemmin. Lisäksi etsitään nyt pidemmällä tähtäimellä minulle omaa hevosta, kun alkaa lainahevosilla meneminen jo välillä ärsyttää. Saa toki sitä ilmoitella jos tiedätte jonkun!

Paljon muutoksia luvassa, nyt vain täytyy pitää motivaatio yllä vaikka väkisin, sillä kivoja juttuja on luvassa tänä kesänä. Hyvää kesää siis kaikille teille!