Pitkästä aikaa treenaamassa

Moikka! Sunnuntaina päästiinkin Viljan kanssa Suvin valvovan silmän alle, estetunnille. Hyppytaukoa tuossa ihan vahingossa taisi kerääntyä sen kuukauden verran, lukuun ottamatta yhtä treeniä maahankaivetuilla kavaleteilla muutamaa viikkoa aikaisemmin, mutta Salla Aarion valmennuksien jälkeen en sitten ollutkaan oikein hypännyt. Palkkasin Sannin orjakseni tallille ja kuvattiin päivästä taas  pieni videopostaus, kuten ollaan aiemminkin kuvailtu ja sain sitten ratsastuksesta materiaalia.

 

 

Tunti aloitettiin verryttelemällä hevosia muutamilla puomitehtävillä, joita lopuksi hypättiin. Mukana oli sekä suora linja innareineen että kaareva linja. Laukassa innarilla oli tarkoitus pidentää ja lyhentää laukka-askelta puomien väleissä. Verryttelyjen jälkeen hypättiin ensin muutaman kerran kaarevaa linjaa ja innaritehtävää ja lopuksi tultiin tehtävää johon yhdistettiin kyseiset elementit ja lisättiin vielä kapea muurieste. Tunnin materiaalit löytyvät alempana olevasta videopostauksesta.

 

Viljan ratsastettavuus oli alkuun melko huono, ponia ei heti saanut keskittymään ja oli ilmeisesti vähän jäykkä, mutta verkkaamalla se parani. Kun esteille päästiin, oli ponilla vähän turhan paljon energiaa, mutta varsinkin viimeisillä tehtävillä, ei enää sähellystä ollut ja oli oikeinkin kivan tuntoinen.

 

Hyppytauon kyllä huomasi, mutta tunti meni ihan hyvin ja positiivinen fiilis päällimmäisenä lähdettiin. Istunnastani nyt sen verran, että hirveästi ei taida olla pelkkiä kavalettitehtäviä hypelty, kun tuonkin kokoisilla esteillä istuntani on samaa luokkaa kuin 100cm tehtäviä mennessäni.

 

 

 

 

Eilen me sitten vaihdettiinkin lajia ja suuntana oli Arto-Pekka Heinon kouluvalmennus, näin muutamien kuukausien tauon jälkeen. Tunnilla harjoiteltiin taivuttamisia sulkutaivutuksien merkeissä käynnissä ja ravissa, uralla ja diagonaaleilla, sekä ravi-laukka-käynti siirtymisiä lävistäjien aikana. Materiaalia ei tosiaan valmennuksesta ole, mutta poni oli loppua kohden tosi hyvä ratsastaa, vaikka sillä ei sulkutaivutuksia ole paljoa menty niin Vilja suoritti tosi hienosti kaiken.  Artsikin sanoi meidän kehittyneen paljon edellisestä kerrasta.

 Korjattavaksi sain parantaa istuntani suoruutta, sillä sulkutaivutuksia mennessäni tuli ilmi, että jään vähän vinoon vasemmalle ja ns. lyttyyn vasemmasta kyljestäni. Laukan kokoamista tullaan harjoittelemaan vielä kovasti vaikka kehitystä on tapahtunut huimasti siinäkin asiassa.

 

 

Näin postauksen loppuun vielä laitan tämän videon, jonka kaverini Camilla teki minusta ja Viljasta. (kiitokset hänelle)

 

 

 

 

Vinkkejä parempaan asenteeseen

Päätin nyt vähän omien asenneongelma kokemuksieni kautta auttaa vähän teitä lukijoitakin jotka mahdollisesti kärsivät huonosta asenteesta. Tästä aiheesta olen jo kertaalleen postauksen tehnyt, jonka löydät täältä mutta nyt ajattelin jakaa teillekin vähän vinkkejä, miten itse olen saanut paremman asenteen ratsastukseen. Ainakin olen kuullut monien kavereideni ja tuttujen valittavan huonosta asenteesta ja siitä kun "ei osaa ratsastaa"  joten en ole ollut ongelmani kanssa yksin.

1. Muista että aina ei voi onnistua

Vaikka feilaisitkin jonkun valmennuksen tehtävän totaalisesti tai estekisoissa kieltäisitte ulos pikkuluokasta, tai jotain muuta harmittavaa tapahtuu, täytyy muistaa pitää pää pystyssä. Liian kriittinen ei saa olla. Epäonnistumisia sattuu kaikille, eikä niistä kannata ottaa itsensä. Ratsastus on laji johon vaatii kärsivällisyyttä ja kun työskennellään ison eläimen kanssa jolla on oma tahto, välillä epäonnistumisia vain väistämättä sattuu.  Huippuratsastajillakin käy välillä yhtä typeriä virheitä ja kaikki hekin ovat käyneet samoja virheitä läpi ennen kun ovat päässeet esikuviksemme isoille radoille.

 

 

2. Älä luovuta

Tunteja seuratessani olen huomannut, että jos jotain epäonnistumisia sattuu, niin monesti ratsastajalla laskee itseluottamus ja suusta pääsee "En minä ossaa ratsastaa!" Itselläni ainakin oli ihan samanlainen ongelma vielä vuosi takaperin. Epäonnistumisien tapahtuessa täytyy vain jatkaa sinnikkäästi eteenpäin, nollata tilanne ja keskittyä ratsastamaan tarkemmin seuraavalla kerralla.

 

3. Etsi jokaisesta ratsastuskerrasta kolme hyvää puolta

En tiedä muista, mutta itse tämän kun olen käyttöön ottanut on muistikuvat parantunut ratsastuksesta huomattavasti, eivätkä epäonnistumiset ole jääneet päällimmäiseksi ratsastuskerrasta vaan fiilis on ollut aina vähän parempi. Nykyään käytän tätä jokaisen kunnon treenin jälkeen ja toki mietin huonompiakin pätkiä, miten niitä korjata.

4. Juttele tutun ratsastuksenopettajan kanssa

Omien ongelmien analysointi tutun open kanssa on ainakin itselleni tuonut selkeyttä, mitä teen ratsastaessani väärin, jotta niitä ongelmia sitten tulee joista itseluottamus laskee.  Opettaja varmasti osaa myös antaa vinkkiä miten pitäisi ratsastusta muuttaa ja ainakin meillä päin minulle on aika moneen kertaan huudettu "Anni p*rkele nyt se asenne kuntoon ja ratsasta!"

 

5. Analysoi itse ongelmiasi

Jos ratsastuskerralle saa kuvaajan mukaan, voi itse kotona katsoa mitä tekee väärin. Itse ainakin käytän paljon aikaa ratsastusvideoideni katseluun ja hidasteluun, joissa näkyy virheitä mitä täytyisi korjata. Tämä voi kohottaa myös asennetta, kun tietää että ratsastuksessa on paljon hyviäkin puolia ja eihän kukaan nyt täydellinen ole. Näiden avulla voi keskittyä seuraavalla kerralla olla tekemättä näitä virheitä.

Noh, hyviä treenihetkiä sitten vaan teille lukijoille, pitäkää hyvä asenne!

Viikko takaperin via snapchat

Moikka! Kiirettä on minulla pitänyt näiden lähiviikkojen aikana, joten aikaisempi aktiivinen postaustahti ei ole enää toiminut. Tallilla on tullut oltua monena iltana liikuttamassa hevosia ja koulunkin alettua on läksyjä ollut tehtävänä. Snapchattiin (minut löytää sieltä nimellä @anniipp) olen päivitellyt vähän enemmän päivieni sisältöä, jotka nyt näette.

1. Masis koska matikka.
2. Mamma loihti viikonloppuna voileipäkakkua, ah rakastan.
3. Tykkään tosi paljon kävellä -30 asteen pakkasessa kotiin...
4. Olin too much artsy, mutta tämäkään ei koskaan päätynyt instagramiin.

 

1. Ah haluan
2. Koulu ja läksyt on äärimmäisen masentavaa...
3. ...ja koulu vapaa aikana on masentavinta
4. Seuraavana päivänä meni varmaan aika loistavasti...

Viime päivät ovat siis koostuneet: 1. Viljasta 2. Danin juoksutuskin on kuulunut muutaman kerran päivän ohjelmaan 3. Ihanista treeneistä 4. Vielä ihanimmista treeneistä maanantaina...

 

Torstaina sain käskyn lähteä tallille, tarkoituksena ratsastaa viime vuodelta minulle tuttu hevonen, Miki. Sain värvättyä kaverini Pepitan mukaani tallille orjakseni, jotta ihmisten aikaan selviytyisin ratsastamasta ja saisin toisen hevosen juoksutettua.

 

Iso hevonen ei alkuun tuntunut maailman ideaaleimmalta ratsastettavalta, olinhan mennyt syyskuusta lähtien pelkillä poneilla. Tottuminen ei vienyt kuitenkaan kauaa aikaa, hevosen vähän verryttyä oli jo paljon helpompaa ja lopuksi saatiin tosi hyvää pätkää. Mitään sen ihmeempiä tehtäviä en tähän hätään keksinyt harjoiteltavaksi, perus taivutteluja ympyröillä ja avotaivutuksia. Laukassa tein loppuun pari kertaa ympyrällä vastalaukkaa jonka vaihdoin oikeaksi aina käynnin kautta. Ravin lisäystäkin oli aivan pakko kokeilla, niin hienot liikkeet kun Miki omaa.

Huomasin itsekin kehittyneeni ratsastajana näiden neljän kuukauden aikana, mitä en Mikin selässä ole käynyt, sillä hevonen ei ollut lainkaan yhtä hankala ratsastaa kuin aikaisemmin. Sen sai helposti kulkemaan hyvin ja rennosti, eikä harjoitusravissa työskentelykään tuottanut minulle vaikeuksia.

Siihen taisikin jäädä tämän kerran materiaalit ratsastuksista. Viljalla olen ratsastanut viimeksi muistaakseni sunnuntaina ja maanantaina. Sunnuntain treenissä poni oli loppuun oikeinkin mukava ratsastaa ja sainkin tehtyä pitkästä aikaa kunnon treenin. Harjoittelin väistöjä, ravissa kokoamista ja vastalaukkaa. Olen tosiaan alkanut harjoitella vastalaukkoja ja ravin kokoamista enemmänkin tässä viimeaikoina, ensi kautta ajatellen. Maanantaina tosiaan pakkasmittari näytti -32 ja lämpimässä maneesissa oli ratsastuskoulun tunteja, joten päädyin sitten kylmään halliin tekemään käyntitreenin johon kuului ehkä huimat viisi kierrosta ravia, rennoksi ratsastaen ja vähän taivutellen.

 

Noh, siinä olikin minun kulunut viikko näin pikakelauksella, masista, laiskuutta ja heppoja. Toivotaan nyt että nämä pakkaset hellittävät ja pääsee treenaamaan ilman hillitöntä vaatekerrosta ja kuvaajakin ratsastukseen olisi helpompi saada.

Kurkistus tallin ulkopuolelle

Tänne blogiin en taida olla kertaakaan kirjoittanut kunnolla elämästäni ilman hevosia, hevosblogi kun tämä on. Lukijoiden ainaisista pyynnöistä kuitenkin päätin sitten ryhdistäytyä, vaikka pelkään suuresti, että tästä tulee yksi blogihistoriani tylsimpiä postauksia.

 

Noh, millainen minä olen? Olen tallin ulkopuolella ihan normaali epänormaali seitsämättä luokkaa käyvä tyttö, en mitenkään erotu massasta. Tyylistäni kun on jonkin verran kyselty esittelyä, niin käytän ehkä maailman tylsimpiä vaatteita. En jaksa hirveästi panostaa ulkonäkööni ja heitän suurin piirtein ensimmäiset vaatteet päälleni, mitkä käteeni kaapista löydän, ainakin kun olen lähdössä kouluun. Yleensä päälläni on vain joku liian normaali yksivärinen neule, raitapaita tai huppari ja ihan perus farkut ja hiukseni on joko ihan auki tai muuten jollain perus ponnarilla tai letillä.
Värjään hiuksiani vähän milloin minkäkin sävyisellä tummalla ruskealla, mutta sitä päivää ei tule, että jaksaisin niihin panostaa tekemällä jotain, varsinkaan koulun takia. Olen kyllä nyt pikkuhiljaa kasvattamassa omaa blondia väriäni takaisin. En vain näe syytä, miksi minun pitäisi näyttää mitenkään erityisen hehkeältä koulussa, joten en jaksa sen isommin meikata tai panostaa muuten ulkonäkööni.

Tallin ulkopuolista elämääni näkee myös instagramissa @annipopponen tilillä.

 

 

Liian suuri osa vapaa-ajastani menee tällä hetkellä hevosiin, mutta vapaat iltani käytän lukemassa kokeisiin ja tekemässä läksyjä makaamalla sängyssä katsomassa uutta päivää ja syömässä herkkuja. Talvella ajan aika paljon moottorikelkalla, mutta nyt selkäni takia ei ole tullut paljoa ajettua ja kesäisin mönkijällä ja välillä yritän kuvailla jotain aika huonoin tuloksin. Nyt joulun jälkeisen lihomisen seurauksena olen innostunut vähän treenaamaan, käyn siis satunnaisesti lenkeillä ja teen lähes joka ilta lihaskuntoa, hyvä kroppa unelmissani. Mutta kuten voi varmaan arvatakin, istun ihan liikaa tietokoneen ääressä. Vaikka käyn matematiikkaluokkaa, en jaksa hirveästi panostaa läksyihin tai kokeisiin. Koulussa kuitenkin numerot ovat aina väliltä 8-10, ihme kyllä, kun koulunkäynti ei ole minulle mitään maailman mielekkäintä. (toivon ettei opettajat koskaan eksy tänne)

 

Koulussa, tallilla ja kisoissa näen mielestäni ihan tarpeeksi kavereitani, joten yleisesti en erityisen paljon niitä näe. Toki poikkeuksia löytyy joskus, kun turhaudun makaamaan sängyssäni tai tekemään jotain muuta yhtä luovaa päivät pitkät. En myöskään pyöri juuri koskaan kaupungilla kavereiden kanssa, kuten jotkin ikäisistäni, ja silloinkin kun siellä olen, istun Hesburgerissa tai jossain muualla mässäämässä.

 

Noniin, oletteko tyytyväisiä lukemaanne? Voisin jopa sanoa ettei minulla ole mitään erityisenpää elämää jos hevosten kanssa touhuilua ei lasketa. Tässä on teille syy miksi tosiaan tämä blogi kertoo hevoselämästäni, muusta elämästäni kertovat postaukset - niissä ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa ja jokainen päivä on aikalailla samaa rataa. Joten minusta ei taida mitään lifestyle bloggaajaa sitten tulla. En myöskään aio toteuttaa tänne mitään kuukauden suosikit-juttuja vaikka niitä on paljon pyydeltykin. Ihan vaan siksi, kun minulle on melkeinpä ihan sama miltä minä näytän, kun ei minulla ole mitään suosikkeja varsinkaan jostakin kosmetiikasta tai vaatteista, niin kuin muiden bloggaajien postauksissa.

Jospa te lukijat saitte tästä kuitenkin jotain irti, niin paljon kun minua on käskettykin tekemään lifestyle postauksia. Ehkä mä jatkan vaan heppalinjalla...

Kuulumisia ja pohdintoja tavoitteista

Moikka! Kuluneella viikolla täällä Kajaanissa on ollut hirveät pakkaset, joten tämän viikon tähän astiset ratsastusmäärät jäävätkin siihen yhteen, keskiviikon kävelyyn Viljalla johon sisältyi jopa pari pätkää ravia. Lähden kyllä ihan pian Viljan kanssa Suvin tunnille, mutta siitäkään tuskin postausta tulee, kun kuvaajaa en saa. Ei siis ole hirveästi kerrottavaa meidän uusimmista kuulumisista siksipä pientä hiljaiseloa nyt luvassa. Kaikki pienimmätkin kuulumisemme päivittelen instagram hevostililleni @annipopponen_rider.


keskiviikolta...

Menin ponilla muutamia viikkoja sitten vain riimulla ja narulla. V toimi melkein yhtä hyvin kuin suitsien kanssa.

 

Nyt minulla on ollut aikaa miettiä ensi kaudelle asetettavia tavoitteita ja kisakalenteriakin olen tässä vähän vilkaissut listannut kaikki kisat missä voisin käydä kun sain yhtäkkiä hirveästi uutta motivaatiota. Tosin viime päivinä olen kaavaillut sekä ratsastuksen lopettamista että suomen huipulle pyrkimistä, mutta en kyllä taida kumpaakaan suunnitelmaa olla toteuttamassa.

Mitään en osaa vielä lukkoon lyödä ensi kauden kilpailusuunnitelmista, mutta alkukaudesta mennään ainakin muutamia kotikisoja ja sitten molemmissa lajeissa olisi tarkoitus mennä jotain 2- ja 3-tason kisoja sekä haluaisin ainakin mennä molempien lajien PS-M kisat. Korkeuksia en ole sen isommin miettinyt mutta jotain 90-100cm luokkia varmaan mennään ja koulupuolella sitten Helppo B, ehkä loppukaudesta joitakin Helppo A luokkia.

Ekat kisat Viljan kanssa c. Pauliina Heikkinen

 

 

Muita ratsastuksellisia tavoitteita minulla nyt riittääkin: käsi pitäisi saada vielä tasaisemmaksi, perus istunta paremmaksi suurin piirtein jokaisesta kohdasta, ja voisin yrittää saada sitä vähän kouluratsastajamaisemmaksi, ei lyhyitä jalustimia eikä etukenoa ja niskaan katsomista. Haluaisin myös korjata ratsastusta eleettömämmäksi. Esteistuntanikin saisi löytää kultaisen keskitien, ei  jäätävää sukellusta mutta etten istuisi ihan pystyssäkään hypyn aikana. Tässäpä lienee tarpeeksi korjattavaa tälle kaudelle ja jos ei ole niin sitten keksin lisää virheitä.

 

Viljan rinnalle olen siis nyt etsimässä toista ratsua, isoa ponia tai pienempää hevosta ylläpito/vuokra sopimuksella, jotta saisin sitten kisata vähän enemmän ja viikon ratsastuskerratkaan eivät jäisi siihen muutamaan, kun olisi kaksi ratsua. Tasoa sillä pitäisi nyt vähintään olla helppo B ja 90cm. Jos en kuitenkaan ketään löydä, mikä on hyvinkin mahdollista, mietin vähän että menisin ratsastuskoulun jollakin tuntihevosella jotain seurakisoja. Toivotaan nyt että keksitään joku suunnitelma että pääsen kilpailemaan ainakin muutaman startin jonkun toisenkin hevosen kanssa.

 

 

Uusi vuosi uudet kujeet

 

 

Uudet vuodet ovat nyt juhlittu ja  tämän vuoden ensimmäiset ratsastuksetkin hoidettu. Oma uusi vuoteni meni rauhallisissa merkeissä, kuten arvata saattaa, valokuvatessa raketteja minkä nyt ehdin. Vaikka en tosiaan mikään valokuvauksen erikoisammattilainen olekaan niin yllä näet muutaman otoksen. Eilen tosiaan kävimme ottamassa vielä lisää poseerauskuvia Viljan kanssa kerrankin kun ehdin valoisan aikaan tallille ja san vielä kuvaajan mukaan. Kuvista tuli ihan kivoja, vaikka oma ulkonäköni nyt ei silmää oikein miellytäkään, jouluherkkujen ahmimisestä vähän turvonneena.

 

Poseerauskuvat c. Tiia Kananen, ratsastuskuvat c. Jenni Leinonen

 

Kävin vielä maneesissa ratsastamassa Viltsun läpi. Poni vaikutti olevan vähän jumissa ja keskittyminen harhaili vähän muiden heppojen tekemisissä ja muussa, mutta loppupuolella poni tuntui ihan mukavalta ja rennolta. Ratsastin lähinnä ponia vain matalemmassa muodossa ja lopuksi kunnolla eteen-alas tapaisesti, tehtävinä ei sen isompia, kuhan vaan taivuttelin ponia läpi ja tein väistöjä ja vähän keskiravia. Ravi tuntui hyvältä ulkopuolisista häiriötekijöistä huolimatta, mutta laukka ei ollut ehkä parasta suoritustasoamme, mutta siinäkin tuli ihan hyviä pätkiä.

 

 

Ongelmiani näin kun tykkään analysoida niin videoista olen huomannut, että jälleen sisäohja pääsee luistamaan kädestäni ja sisäpuolen tuntumasta tulee vähän turhan epävakaa. Ikuinen ongelmani käsien kanto ei vieläkään ole mitään kaunista katseltavaa, mutta istunnastani ainakin kuvien perusteella on tullut ihan katseltava, vaikkei se mikään täydellinen olekaan.
 

Aina kun ratsastan vähän matalemmassa muodossa,  niin Vilja painaa tosi helposti aika paljon luotilinjan taakse, johon voisi kyllä auttaa, jos oppisin kantamaan niitä käsiäni.  Laukassa Viljan muoto ei vielä ole yhtä tasainen kuin muissa askellajeissa, mutta laukka on muuten parantunut huomattavasti kuluneiden kertojen aikana. Alla näkyy vähän havainnollistavaa videota, jossa varsinkin laukassa korostuu tuo meidän ongelmamme.

 

 

tässä esimerkiksi poni alkaa olla jo omaan silmään liikaa luotilinjan takana

 

 

Ensi kauden tavoitteitakin pitäisi tässä pian alkaa miettimään, mutta hevoskuvioista kun selvyyttä ei ole, on minun turha alkaa suunnittelemaan vielä yhtään mitään ennen kuin kaikesta on selvyys. Niistä siis kuulette vähän myöhemmin. 

 

 

 

Mikä oli lempparikuvasi?

Miltä meidän meno näyttää teidän silmään?