Erilainen poni

 

Pahoittelut kuvien maneesilaadusta....

 

Tiistain estetunnilla jatkettiinkin ponilinjalla, ratsuna toimi kularin uusin tulokas Sabina. Sillä en vielä ole mennytkään aikaisemmin, joten oli ihan kiva testata. Tällä kertaa tunnilla mentiin kuuden hypyn kavalettisarjaa, yksittäisiä kavaletteja ja pitkällä lähestymisellä muuripystyä.

 

 Sabina oli heti alkuun tosi erilaisen tuntuinen ratsastaa, kuin mitä olen tottunut, joka on tässä tapauksessa vain plussaa. Se ei ollut niin helppo itselleni ratsastaa, miltä esimerkiksi Topsu on tuntunut. Poni painui tosi helposti vinoksi ja alkoi työntämään takaosaa uran sisäpuolelle, jos en ratsastanut huolella. Verryttelyssä käytettiin jokaisessa askellajissa kavalettisarjaa molemmista suunnista ja sen jälkeen mentiin muutamaa erilaista tehtävää näistä esteistä. Muuten meillä meni suht hyvin, mutta muuripystyn korottuessa saatiin muutaman kerran uusia. Sabinan hyppy oli tosi epävarman tuntoinen ja se hyppäsi muutenkin erikoisella kaarella, joten hyppyyn mukautuminen oli sen mukaista. Muuta ongelmaa ei ollut. Loppuun myös ponin ratsastettavuus parantui huomattavasti ja saatiin oikein kivojakin pätkiä. Ponista jäi hyvä fiilis ja voisin nousta toisenkin kerran Sabinan selkään tilaisuuden tullen.

 

tuo jalka....

Tässä talven aikana on siis tarkoituksena oppia ratsastamaan vielä paremmin erilaisilla hevosilla, joten jatkuva hevosen vaihtuminen on jopa toivottua. Jo ensi kaudenkin kannalta menen paljon erilaisilla hevosilla ja poneilla, koska tilanne saattaa sitten muuttua miksi tahansa. Suunnitelmat on siis vielä auki ensi kautta kohti, mutta olen jo kaavaillut toista ponia kisattavaksi Viljan rinnalle. Mitään enempää en uskalla vielä sanoa, sillä suunnitelmat tuppaavat muuttumaan minut tuntien ainakin sata kertaa.

 

Sunnuntaina menin Viljalla vähän kisojen koulurataa ja keskiviikkona vielä oli koulutunti sen kanssa. Poni oli molemmilla kerroilla tosi hyvä ratsastaa, joten hyvillä mielillä mennään kisoihin. Eli sunnuntaina meillä on kouluratsastuksen seuramestaruudet Viltsun kanssa, luokkana Helppo B ja samalla junioreiden mestaruus. Nyt peukut pystyyn ja minä voisin nostaa taas leukani.

Mietteitä ratsastuskouluista

"3.11.2011
Tänään olin tunnilla ja menin Viirillä. Me hypättiin korkeampia esteitä, 70cm! Kukaan ei onneksi tippunut, vaikka isoja esteitä olikin. Saan ehkä mennä Mantalla ekoihin estekisoihin ristikkoon! Jänskättää!!"
Näin minä olin 9-vuotiaana kirjoittanut ratsastuskoulupäiväkirjaani. Ehkä on vähän käsitys muuttunut, mutta tuolloin en sentään ollut vielä muuttunut ylimieliseksi kakaraksi, mitä olin tuosta muutama vuosi eteenpäin ja silloin olisin sanonut, että minä ratsastin jälleen täydellisesti...

Monet hevoskärpäsen pureman saaneet ihmiset aloittavat ratsastuksen ratsastuskoulun tunneilla. Ratsastustaito kasvaa tietenkin jatkuvasti ja jonain päivänä mukaan harrastus saattaa tuoda mukanaan myös kilpailemisen. Kuitenkin, jossain vaiheessa useimpien ratsastuskoulussa käyvien mahdollisuudet nousta vaikeampiin luokkiin loppuu ja ratsastaja, joka haluaa päästä niin pitkälle kuin mahdollista, mahdollisuuksista riippuen saattaa joutua keksimään jotain muuta. Joko kaikki jää kiinni sopivan tai tarpeeksi tasokkaan tuntihevosen puutteesta- eiväthän ne kaikki aina ihan täydellisiä ole, siitä ettei välttämättä pääse treenaamaan monenakaan päivänä viikossa, tai siitä, ettei kaikilla talleilla voi lähteä edes ulkopuolisiin kilpailuihin.

 

 Ratsastuksen harrastajia on tietenkin erilaisia, yhtä paljon kuin erilaisia ihmisiäkin. On niitä, joille riittää kerran viikossa tunnilla ratsastelu, jotkut tykkäävät käydä rennosti ratsastelemassa paljonkin ja omistavat ehkä jonkun puskapollen. Ja on olemassa myös niitä, jotka suurinpiirtein uhraavat koko elämänsä ratsastukselle ja kilpailevat vaikka kuinka korkealla tasolla. Monelle ratsastuskoulussa käyminen riittää ja mahdollinen pikkukisailu ja kaikilla ei ole mahdollisuutta tai innostusta omaan tai vuokrahevoseen.

Monet ammatikseen ratsastavat ihmiset ovat myöskin aloittaneet ratsastuskouluista ja päätyneet lähtemään sieltä jossain vaiheessa ja nykyään he ovat monien ratsastajien esikuvina televisiossa. Jos sattuu aloittamaan hyvässä ratsastuskoulussa, kyllä varmasti on rahkeita kilpailemaan kansallisella tasolla, jos vain itse haluaa.

 

Itse olen käynyt ratsastuskoulussa yli kahdeksan vuotta, mutta kesällä lopetin siellä olevilla hevosilla kilpailemisen. Mistäs sitä tietää, jos joskus vielä jonkun niistä selkään eksyisinkin kilpailemisen merkeissä, mutta lähitulevaisuudessa ei tällaista ole tapahtumassa. Minulla kävi hyvä säkä, sillä pääsin kehittymään aika hyvin, ainakin joihinkin kuulemiini kauhutapauksiin verrattuna. Kilpailin yhteensä kolmella hevosella, kahdella esteillä aluetason 90cm luokkiin asti ja ponilla kilpailin 3-tason Helppo B luokkiin asti.

 

Monet ratsastajat, myös  minut mukaan lukien tekevät sen valinnan, että käyvät oman/vuokrahevosensa ohella (tai myös omalla tai vuokrahevosella) ratsastuskoulun tunneilla. Erityisesti tavoitteellisilla juniori-ikäisillä pidän hyvin tärkeänä oppia ratsastamaan monenlaisilla hevosilla ja tämä on ainakin omalla kohdallani auttanut paljon.

 

 Ratsastuskouluja on aina erilaisia ja jokaisessa varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. Olen siis sitä mieltä, että tavoitteelliselle ratsastajille, joka haluaa myös kilpailla kunnolla, ei ratsastuskoulu ole ehkä kaikista soveltuvin paikka. Kyllähän jotkin ratsastuskoulujen ratsastajat kilpailevat HIHS:issä ja muuta, mutta tiedän myös monia talleja, jossa ei ole puhettakaan päästä ulkopuolisiin. Kaikki riippuu aina minkä tyyppinen ratsastuskoulu on kyseessä, siellä opettavista valmentajista, säännöistä, tuntihevosista... Se riippuu kaikesta.

 

Tarkoituksena ei ole loukata ketään!

 

Videopostaus - Pöppösen puhelinaddiktio

Moikka! Tiistaina päätettiinkin kuvata tallipäivästä videopostaus. Ratsastin siis ensin Viljan ja sitten menin ratsastuskoulun tunnille. En vastaa muutamien pätkien laadusta, kun jouduin kuvaamaan puhelimella osan. Ratsastuspätkät ja kuvat ovat c. Tiia Kananen/Aada Hinkkanen. Kertokaas te ihmeessä kommentteihin mitä tykkäsitte ihan perus tallipäivästä kuvatusta videosta. Tässä linkki videoon







Näin otetaan oikeaoppisesti atm-kuva snapchatin mystoryyn...



Se tunne kun...

...et enää keksi sen syvällisempiä tai muuten fiksun kuuloisia otsikoita tekstiisi. Surullista.

 

Moikka,

Vilja on ollut viime päivinä tosi hyvä ratsastaa. Tiistaina ja keskiviikkona meillä oli Artsin valmennukset, jotka sujuivat tosi hyvin, vaikka poni ei mistään rennoimmasta päästä ollutkaan. Sunnuntaina kävimme tuttuun tapaan Suvin pitämällä estetunnilla. Alusta alkaen päätin pitää hyvän asenteen läpi koko tunnin. Huomasin, että ratsastus sujui oikeanlaisella asenteella paljon paremmin, en lyönyt hanskoja tiskiin yhdestä huonosta hypystä.

 

Aloitimme tekemällä ravissa itsenäistä työskentelyä ja toisella pitkällä sivulla olevia ravipuomeja kaarevalla uralla. Laukassa sama juttu ensin puomeilla ja sitten pienillä kavaleteilla. Ensimmäisenä tehtävänä hevosten verryttelyn jälkeen meillä oli tuo samainen kaareva linja ja muutaman kerran sitä tultuamme jatkettiin siitä vielä trippelille. Tämä sujui ilman ongelmia, joten oli varma fiilis hypätä, vaikka yksi este nousikin hieman. Sitten tulimme toisenlaista tehtävää, johon kuului pysty, trippeli ja lisäksi sarja-suhteutettu linja. Tässäkään sen suurempia ongelmia ei vastaan tullut. Sarjaväliin sain ratsastaa aika paljon eteen, kun väli oli hevosille ideaali ja ratsastanhan ponilla.

 

Lopuksi oli vielä rata, johon hyppäsin muutaman hypyn alle. Sattui kuitenkin pieni äksidentti, kun tulin suhteutettu-sarja linjaa ja olin yhdessä hypyssä vähän huonosti mukana ja ponihan sitten päätti fiksuna kieltää uusintayrityksellä. Vaikka poni ei heti halunnut hypätä, ratsastin fiiliksellä mä en luovuta. Onnistuin tällä samaisella okserilla vielä lyömään pääni ponin kaulaan (tuloksena leuassa turvotusta ja hetkellinen muistinmenetys, hupsista) mutta lopuksi saatiin tuokin kuntoon ja pääsin vielä ratsastamaan radan, joka näkyy videolla. Rata oli hyvä ja ihan siisti, joten jäi tosi hyvä fiilis.

 

 

Tänään menin ponilla vähän koulutreeniä. Harjoiteltiin parin viikon päästä olevissa seuramestaruuskilpailuissa ratsastettavan K.N specialin asioita.  Poni meinasi alkuun olla tekemättä mitään, mutta kärsivällisyydellä sain sen jotenkin ruotuun ja loppuun se oli jopa tosi miellyttävä ratsastaa. Paljon me ollaan noustu tässä ajassa, mutta vielä vähän voi pilkkua viilata. Poni meinaa painua hetkittäin luotilinjan taakse ja meinaa juosta välillä alta pois, näitä siis vielä korjailemaan.

 

Tässä vielä vähän videokoostetta molemmista ratsastuskerroista. Materiaalien laadun takaa samsung s5. c. Leena Keränen ja Heidi Pyy
 

 

Ilmegalleria part 2

 Varoitus! Postaus ei sovellu tosikoille!

 

Moikka! Päätin koota jälleen vähän hauskoja kuvia tänne. Elikkäs tämä on viime joulukalenterissa julkaistun ilmegalleria-postauksen toinen osa, jos joku sattuu muistamaan. Muistakaa tietenkin ottaa kuvat huumorilla, nimittäin tähän on juuri kerätty kaikista fiksuimman näköisimpiä kuvia. Tästä pääset ensimmäiseen osaan

 

Vilja: MINÄ OLEN LAAMA

Miki: MOI KAIKKI MÄ OON MIKSU JA OON TOSI HIENO!!
Anni: En nauti tästä

Vilja: En nauti tästä, olen tarpeeksi kaunis

Onnistunein poseerauskuva ever

Anni: Poni hei katohha sinäki taivasta

Anni: En voi hyvin

Onnistunein poseerauskuva ever part 2

Viljalla on hauskaa

Anni: MOI OON ANNI JA MÄ KESKITYN

Onnistunein poseerauskuva ever part 3

Meillä ei näytä olla ihan samanlainen maku hienosta poseerauskuvasta....

Nuo kuvat missä Viljalla on suu auki ei johdu mistään suusta repimisestä vaan yksinkertaisesti siitä että se aukoo tosi herkästi suuta. Varsinkin tuolloin alkuvaiheessa kun otin vähänkin pidätettä, niin saatto olla suu ihan auki.

Asenneongelmista

Postauksen kuvat c. Aada Hinkkanen

Hyvä asenne on isona osana ratsastuksen harrastamista, ihan alkeistunneista lähtien. Ihmisellä täytyy olla halu oppia uutta ja kärsivällisyyttä, ettei heti yhden huonomman kerran jälkeen heitä hanskoja tiskiin. Liika kriittisyys on pahasta, mutta ei pidä siltikään odottaa kaiken tulevan sinulle ilman työtä. Ei voi odottaa täydellisyyttä esimerkiksi ensimmäisellä hyppykerralla, ei siinä voi lyödä vain hanskoja tiskiin ja sanoa "tämä ei onnistu". Asenteella on oikeastaan merkitystä ihan kaiken kanssa ja siihen sisältyy paljon muuta ja vaikutuksia on monista elämän asioista.

 

Itse olen potenut asenneongelmista jo jonkin aikaa. Pahimmillaan se oli viime talven aikaan, kun kävin vain ratsastuskoulun tunneilla. Kaikki alkoi, kun kesällä ratsastuksenopettaja vaihtui ja esteiden treenikorkeus nousi liian nopeasti ja tulin epävarmaksi. En tietenkään ollut valmis treenaamaan Brygin kanssa metrin esteillä, joten estetunnit loppuivat usein itkien ja sanoihin "tästä ei tule yhtään mitään" Eihän tämä kaikki tietenkään johtunut liian isoista esteistä vaan tottakai, murrosiällä ja sen tuomilla mielialanvaihteluilla ja esimerkiksi jopa anonyymien kommenteilla (kyllä otin kaiken siihen aikaan niin itseeni) oli asenteeseeni merkitystä. 

Olin välillä jopa varma, että epäonnistun kaikessa, enkä edes uskaltanut alkaa yrittämään ratsastaa. Esimerkiksi muistan yhden viime syksyn tunneista, kun hyppäsimme ehkä metrin korkuista ratatehtävää ja ratsastin hevosen huonoon paikkaan ja sain huonon hypyn. Tämän seurauksena aloinkin itkemään ja sanoin kuuluisat sanat "tästä ei tule yhtään mitään" Kauan minä sitä jaksoin, mutta talven tullessa kaikki alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, kun aloin luottamaan itseeni ja tajuamaan, ettei aina vaan voi onnistua.´

 

Olin ennen vain luovuttaja, en aio enää koskaan palata siihen, luulin ettei minkään eteen tarvitse tehdä töitä.

 

 

Edelleenkin minulla on välillä kausia, jolloin en meinaa luottaa itseeni ja olen aivan liian kriittinen itseni ja ratsastukseni suhteen. Enää en kuitenkaan valita joka ikinen tunti valmentajalleni kuinka huono olen enkä itke vähintään puolet tunnista...

 

Sunnuntain estetunnilla tämä aihe nousi jälleen pinnalle. Olimme tulossa kolmen esteen linjaa, joka oli meille melko vaikea. No esteet nousivat isommiksi kuin yleensä, jolloin saatiinkin muutama huono hyppy. Siitähän minä lannistuin, itseluottamukseni romahti hetkeksi. Hetken mietittyäni sähläystäni kuitenkin hieman pienemmällä korkeudella tehdä parhaani ja ratsastaa huolellisesti ja saatiinkin parempi hyppy viimeiselle okserille. Loppuun saatiin vielä mentyä erilaisella tehtävällä hyvät radanpätkät, johon oli hyvä lopettaa.

 

Tunnin jälkeen aloin miettimään, että mitä ihmettä minä oikein säädän, ei aina voi mennä täydellisesti, joskus tulee huonompiakin kertoja ja takapakkia, jotta päästään edes kehittymään.

Elikkäs muistakaapas ihmiset ajatella asiat positiiviselta kantilta, yrittäkää parhaanne, älkääkä olko liian kriittisiä ratsastuksenne suhteen, se riittää, ei mulla muuta.

Aiheetonta

En olekaan hetkeen kirjoitellut tänne mitään, ei ole innostanut. Koko viikon vapaa-aikani olen käyttänyt kokeisiin lukemiseen ja tallilla olemiseen. Eipä mitään ihmeellistä siis ole edes tapahtunutkaan. Koulu on alkanut viemään aikaa yhä enemmän, viikolla kunnollisen tekstin kirjoittaminen on lähes mahdotonta ajanpuutteen vuoksi. Haluaisin kuitenkin kuulla, että minkälaiset postaukset teitä lukijoitani kiinnostaisi? Nimittäin ensi viikon jälkeen meillä alkaa koulussa syysloma, joten silloin viimeistään saan toiveita toteuteltua, jos ei aikaisemminkin.

 

meidän Super ponitiimi joskus koulutunnilla

Vilja oli viikonloppuna treenissä niin hyvä, se paranee vain kerta kerralta. Treenit olivat olleet niin hyviä, että päätettiin lähteä koulutunnin sijasta Viljan kanssa Hannan ja Mikin mukaan maastolenkille. Poni olikin tosi innoissaan päästessä kunnolla maastoon.

 

Tiistaina istahdin estetunnille vanhaan, tuttuun estesatulaan, Brygin selkään. Hevonen tuntui niin tutulta. Kilpailin ja treenasin sillä siis kolmisen vuotta, vuodesta 2012 tämän vuoden kevääseen. B oli muuttunut, ikääkin on sille kertynyt jo kiitettävät 20 vuotta, mutta silti niin tuttu, ihana hevonen, yksi merkittävimmistä minulle. Hypättiin melko pienellä korkeudella vähän radanpätkää. Olihan minulla vähän ponimoodi päällä, eikä ihmekään, mutta se ei menoa haitannut. Hieno hevonen se on edelleen.



                                                                                   me niin tykätään edustaa

Minulla on tällä hetkellä kova motivaatio treenata ja kehittyä. Olen lueskellut paljon artikkeleja hyvistä ratsastajista ja katsellut kuola valuen hienojen ponien myynti-ilmoituksia. Niistä saankin innostuksen maksaa itseni kipeäksi lähes viikottaisista valmennuksista. Seuraavat kisat ja samalla kauden viimeiset kisat ovatkin vasta marraskuun puolella, KRS seuramestaruudet, ensin koulussa ja sitten esteissä. Huomenna käymme hyppäämässä taas ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Suvin tunnilla ja ensi viikolla pääsemme Artsin valvovan silmän alle. Palaillaan näiden jälkeen, jos saan materiaalia.

Instagrammiin päivittelen melko ajantasalla minun ja heppojen kuulumisia joten menkääpäs seurailemaan jos kiinnostaa: oma heppaig @teampopponen ja minun ja Pinjan yhteinen heppaig @ponitiimi_7a

Treeniä ja humputtelua

 

Milloinkohan olen tännekin kirjoitellut koulutreeneistä... Sen voin sanoa, että siitä on aika kauan aikaa, mutta vihdoin kuvia saaneena, kiitos Pinjan, voisin kertoakin jotain. Vilja on siis minulla tämän viikonlopun liikutettavana. Eilen menin sitä vain vähän läpi, kun oli melkoinen kiire. Poni ei olisi millään tahtonut tehdä töitä, mutta loppuun saatiin oikeinkin kivoja pätkiä.

Tänään otettiin ensin vähän ylempänä näkyviä poseerauskuvia tarhassa ja sitten menin aika kevyen koulutreenin. Menin vain vähän askellajeja läpi, ympyröitä, väistöjä ja kokeiltiin vähän lisätympää ravia. Tällä kertaa poni oli paljon yhteistyöhaluisempi ja alusta alkaen mukava ratsastaa. Vihdoin pääsin keskittymään myös istuntaani ja en varmaan osaisi edes enää pitää leukaa rinnassa kuten ennen. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten enpäs jaarittele enempää.

 

Kun poni alkoi tuntumaan mukavalta, päätin lopuksi ottaa satulan pois ja humputella vielä vähän. Ihan hirveästihän minä en ole satulattomia ratsasteluja harrastanut, joten vaihtelua tämäkin.

Kun ratsastaminen alkoi tälle erää kyllästyttää, otettiin vielä ohjat irti (koska olen laiska niin en jaksanut ottaa suitsia pois) ja menin vielä vähän sillä tavalla. Yllättävän hyvin poni totteli tuollakin tavalla minua.