"se poni kulkee epäluonnollisessa asennossa"

Kritiikki, kaikki tulevat sitä kohtaamaan, asia mitä jokaiselle sanotaan, miten siihen pitäisi suhtautua?

Olen ratsastanut ponia puoli tuntia, se liikkuu melkeinpä paremmin kuin koskaan ennen. Eräs nainen kävelee luokseni ja sanoo jotain tähän tapaan: -Anni, saanko antaa sinulle yhden vinkin, rentouta käsi, se poni kulkee epäluonnollisessa asennossa, tiedän että se kyllä näyttää kivalta kun se kulkee pää ryntäissä...

 

Niin taisi käydä, otin kaiken itseeni ja nämä sanat saivat minut vähän miettimään asioita...

 

Mitä ihmettä minä haen ratsastukselta? Milloin ollaan tarpeeksi hyviä, että voi sanoa hyväksi? Onko millään oikeasti mitään merkitystä? Olenko nyt hirveä rääkkääjä kun ratsastan ponia niin kovin "epäluonnollisessa asennossa"? Mikä on neuvomisen ja haukkumisen ero?

Kuulostan oikeasti erittäin ahdistuneelta, sanoistani ei saa mitään selkoa. Koko viimeisen viikon olen miettinyt lähinnä elämän tarkoitusta ja sitä, mitä aion elämälläni tehdä. Ei pitäisi ottaa itseensä negatiivisia kommentteja, mutta tuo saa minut ahdistumaan aina ratsastaessani. Olen muun muassa joutunut ratsastamaan monta kertaa raviradalla, kun ratsastuskoulun tiloihin meneminen on alkanut ahdistaa niin paljon. Ehkä olen vain herkkä ja liian haavoittuvainen, tai sitten vaan huono ratsastaja kun en kestä mitään kritiikkiä, kaikki pitää ottaa itseensä.

 

Ei minua sinäänsä kiinnosta anonyyminä laitetut kommentit minun ratsastuksestani, mutta jos kyseessä on puolituttu, joka tulee suoraan puhumaan 13-vuotiaalle tuolla sävyllä, eri asia jos olisin kahdeksan tai kahdeksantoista. Ei siinä muuten mitään pahaa olisi, taino olisi silloinkin, mutta silti, jos minä tuhlaan kaiken vapaa-aikani ratsastukselle, valmentaudun aktiivisesti, joten ehkä osaan sanoa milloin poni mene hyvin ja niin osaa valmentajanikin ja kaiken lisäksi olen 13, mitä tuollaisella oikein edes haetaan.

 

En sano että olen hyvä, senkin voi ajatella niin monella tavalla, miten sen edes voi luokitella. Epäluonnollinen asento? Tottakai jos ajatellaan että hevonen on luonnollisessa asennossa juostessaan vaikka tarhassa tai jotain. Pää ryntäissä? Joo niinhän tuo, kuvia saa käyttää apuna. Eihän kukaan nyt täydellinen ole, mutta katsotaan ensin meidän lähtökohtia ja katsotaan sitten miten menee. Vilja on hieno poni. <3

Muutama sana voi saada paljon aikaiseksi. Murrosikäisen pääkopassa varsinkin, saattaa muutama sana muuttua suureksi ongelmaksi. Kyllähän heppapiireissä paskaa puhutaan, mutta en tiedä miten suhtautua tuollaisiin, jos valmentajat, koulutuomarit ja yleisesti muut ratsastajat sanovat päinvastoin. Ketä tässä sitten uskotaan? Ongelmista täytyy puhua ja olenkin muutaman ihmisen kanssa puhunut asiasta, olenko nyt "eläinrääkkääjä"? -Et, on minulle vastattu. Oman näkökulmani mukaan asiat ovat hyvin, mutta joidenkin ei, pelkään heitä ja sitä kuinka alas minua yritetään vajottaa.

 

Yleisesti ottaen vilja on siis mennyt hyvin, sen enempää en treeneistä ala selittämäänkään. Nemunaksella olen nyt mennyt enemmän mitä Viljalla ja senkin kanssa kehitystä on tapahtunut, toki on tullut ratsastettua vähän missä sattuu ja Viljallakin ihan ihme aikoihin, koska tällä hetkellä en ole valmis vastaanottamaan lisää typeriä neuvoja.

 

 

En tiedä mikä tässä tekstissä on pointtini, oli vain pakko avata vähän sydäntäni tänne. Elämänohjeeni on tällä hetkellä ainakin tämä: älä ota mitään itseesi, saattaa olla helpompaa.

Hyvästi

 

Congressman 1999-2016

 

Monet vanhemmat lukijat varmaan muistavatkin Manin, jolla treenasin viime vuonna. Lopetin sillä aktiivisesti menemisen kesän jälkeen Viljan astuessa kuvioihin. Moikkaamassa toki hevosta aina kävin. Mani joutui sairaslomalle vuoden vaihteessa. En tarkalleen tiedä mikä oli vaivana, mutta jaloissa oli jotain häikkää, hevosta siitä ei enää tullut. Maanantaina hevonen oli päässyt niin huonoon kuntoon, että se oli pakko lopettaa.

 

Elämä antaa, elämä ottaa, se on pelin henki ja siihen nyt vain täytyy tottua. Luojan kiitos kävin viikko sitten Mania tervehtimässä, se oli viimeinen kerta.

 

Silmän alla

Kaikki postauksen kuvat on keskiviikon valmennuksesta ja c. Tiia Kananen.

Koulukisat tuli ja meni, en osaa sanoa menikö hyvin vai huonosti. Ratsastin luokassa helppo A, ohjelmana kenttäkilpailuohjelma nro. 6 2009. Vilja oli verrytellessä varmaan parempi kuin ikinä ennen, mutta radalle tullessa ratsastukseni lässähti, keskityin vain oikeiden reittien ratsastamiseen ja poniakin meinasi hirmuisesti jännittää. Radalla oli hyviä pätkiä, mutta myös paljon korjattavaa ensi kertaa varten, prosentteja 57,292%, olisi voinut mennä paremminkin.

 

 

Maanantaina käytiin rennosti palauttavalla maastolenkillä. Mukana meillä oli Miki ratsastajansa Hannan kanssa. Vilja tykkäsi paljon, vaikka välillä satoikin kaatamalla. 

Tiistaina päästiin liian pitkältä tuntuneen tauon jälkeen kunnon kouluvalmennukseen, nimittäin Artsin silmän alle. Olen siis ratsastanut viimeisen kuukauden lähinnä yksin ja muutaman kerran Viljan omistajan opastama, oli siis syytäkin jo käydä.

 

Tiistain valmennuksessa ratsastettiin ison tallin kentällä, joten Vilja oli tapansa mukaan vähän lentoon lähdössä. Päätin uhkarohkeana ottaa koulupiiskan mukaan, jotta saisin takajalkoihin hyvin liikettä. Verryttelyssä tehtiin ns. kahdeksikkoa, jonka aikana muutettiin askellajia ravin ja laukan välillä. Tehtävänä oli tällä kertaa avotaivutuksia keskihalkaisijalla sekä samalla reitillä laukannostoja ja siirtymisiä.

 

Vilja oli alkuun tosi jännittynyt, mutta kun sain ponin rentoutumaan, oli liike ihan eri maailmaa kuin ennen. Raippa ilmeisesti auttoi ja takajalat lähtivät töihin, myös laukka tuntui entistä pyöreämmältä ja sitä oli helppo muokata. Avotaivutuksissa ei mitään ongelmaa ollut, paitsi oma pääni meinasi tunnetusti painua kaulukseen. Laukannostoissa poni ei alkuun pysynyt suorana vaikka minkä teki, mutta loppuun yhdisteltiin tehtäviä ja mentiin keskihalkaisijalla ravin kautta laukanvaihtoja, joissa poni alkoi tuntumaan entistä kivemmalta.

 

Keskiviikon valmennus pidettiin omalla kentällä, joten poni oli alusta alkaen paljon rennompi. Aloiteltiin ratsastamalla ravissa pääty-ympyrällä, tavoitteena pitää taivutus tasaisena ja ponilta vaadittiin isompaa liikettä. Kun sama tehtiin laukassa, aloin kokoamaan ponia liikaa, varsinkin vasempaan kierrokseen laukka meinasi jäädä ihan paikoilleen. Kun tämän sain vielä korjattua ja laukka alkoi pyöriä, poni alkoi olemaan jo ihan kivan tuntoinen.

Tämän päivän päätehtävänä oli keskihalkaisijalle tulo ravissa, siitä laukannosto ja uralla voltin ratsastaminen, jossa laukkaa koottiin ja lopuksi siirrettiin käyntiin. Viljan kanssa en hirveästi ole tehnyt laukka-käynti siirtymisiä, joten aluksi ponikaan ei oikein hiffannut mitä olin vailla. Lopuksi kaikki kuitenkin alkoi sujua ja aloin itsekin keskittymään ratsastukseen. Keskittyminen kun minulla on aina niin vaikeaa.

 

Lopuksi tehtiin vielä kaartoja poikki kentän, joissa vaihdettiin aina laukka käynnin kautta. Aluksi poni vyöryi altani eteenpäin, eikä siirtymisistä tullut mitään, mutta lopuksi saatiin muutama puhdas suoritus ja siihen olikin hyvä lopettaa, taputusten kera.

 

Kotiläksynä meille oli entistä enemmän alaspäin siirtymisiä sekä laukannostoja tasaisemmiksi ja niissä poni pitäisi saada vielä suoremmaksi. Omasta istunnastani pää - meinaan jälleen painaa leukaa rintaan ja katsoa ponin kaulaa. Vilja oli Artsin mielestä jälleen kehittynyt hyvin, joka on kiva kuulla, vaikka on tullut ratsasteltua vähän liikaa itsekseen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Toinen Vilja?

Onko se Vilja?

 

Tuon kysymyksen olen saanut kuulla näiden viikkojen aikana enemmän kuin laki sallii, aina kun olen ollut ratsastamassa tällä ponilla.

 

Ei, se ei ole Vilja.

 

Hevoskatraani on jälleen saanut täydennystä, kuten moni varmasti jo tietääkin. Uutena treenikumppanina Nemunas-niminen, vähän Viljaa muistuttava poniruuna. Elämänkokemusta "Nemulla" löytyy jo yhdeksän vuotta, mutta henkinen ikä ei aina ihan täsmää, kun harmittomat pikkulinnut tuntuvat jonain päivänä olevan maailman hirvein asia. Poni on tuotu Liettuasta viime syksynä ja ilmeisesti sillä ei hirveästi siellä ole ratsastettu. Muuten poni on luonteeltaan mukava ja yhteistyökykyinen.

 

 

Poni on siis vielä aika projekti ja lihakseton, mutta potentiaalia kyllä löytyy, kunhan tehdään paljon töitä. Koulupuolella se on tasoltaan ehkä helppo cee, hyviä pätkiä toki löytyy jokaisessa askellajissa, mutta ponilla ei ole vielä voimaa, eikä se jaksa kantaa itseään. Laukan nostamisen harjoittelu on jo hyvällä mallilla, mutta mitään kokoamisastetta ei löydy. Esteillä sillä on hypätty pikkuesteitä, varmuus vielä puuttuu. Paljon töitä siis tehtävänä jokaisen asian suhteen, mutta toivotaan että kova työ palkitaan vielä joku kaunis päivä ja saan tästä ponista jotain aikaiseksi.

 

Yllä oleva video on ihan ensimmäisiltä kerroilta muutamien viikkojen takaa, jos oikein muistan niin olisiko ollut toinen tai kolmas kerta koko ponin selässä. Alla sitten vähän uudempaa videota, joka on torstain koulutreeneistä.

 
Tästäkin ponista tulette siis kuulemaan tulevissa postauksissa, innolla odotan mitä tästä tulee. Peruskuulumisista sen verran, että Viljan ja Dianan kanssa on mennyt pääosin hyvin, mitään suurempaa ei ole tapahtunut. Huomenna starttaan Viljalla kotikisoissa Helppo A luokassa, nyt vain peukut pystyyn!

Huono kenraali, hyvät kisat

Tuosta sanonnasta koostui Kajaanin ratsastusseuran kisaviikonloppu.

Perjantaina treenailtiin ahkerasti Suvin estetunnilla ja sunnuntaina sitten kisailtiin kotona 2-tason estekisojen merkeissä. Pääsee tuo otsikon sanonta jälleen oikeuksiinsa: sisälsi perjantain viimeistelyteeni muutamia aika fiaskoja pätkiä itse kullakin. Minulla oli ponia entistä vaikeampi ratsastaa, koska kiiman takia neiti ei olisi millään halunnut liikkua eteenpäin tai tehdä mitään muutakaan. Hyppytekniikkakin oli tavallista huonompi kun oikealla puolella oli lihasjumeja.

Hepat verryteltiin kisaverryttelyn tyylisesti, ensin askellajit läpi sileällä ja sitten muutamia hyppyjä. Verkkahyppyjen jälkeen tultiin muutamia kertoja lävistäjällä olevaa palikkaestettä sekä linjaa molempiin suuntiin, ensin pienenä ja sitten nostettiin luokkakorkeuteen.

Alkuun poni ei ollut lainkaan hereillä, ponipohkeita sai käyttää mielin määrin, poni kielsi muutaman kerran ja pohjapaikkoja tuli enemmän kuin laki sallii. Heräteltiin sitten poni laukassa ja lopuksi saatiin vielä parempia hyppyjä ja hyvä fiilis lähteä sunnuntain kisoihin.

 

Sunnuntain kisapäivään lähdettiin kokeilumielessä. Kauden ekat startit, joten sen suurempia ei tavoitteita ollut, kunhan olisin itse ratoihin tyytyväinen. En ollut ilmoittautunut kuin 80cm luokkaan, koska tarkoituksena oli katsoa mikä fiilis oli ensimmäisen radan jälkeen ja jos poni oli ollut hyvä, jälki-ilmoittautua 90cm luokkaan.

 

Postauksen kuvat c. Sanni Oikarinen / http://sanninkuvat.kuvat.fi/

80cm rata oli teknisesti erittäin simppeli, ei mitään vaikeita teitä ja esteetkin kun 80cm luokassa on niin pieniä, että mitään paniikkia ei ollut. Verkassa minulla oli onneksi apuna kotivalmentaja ja sain varmuutta takaisin mennä pikkumaneesissakin, kun viime kisoissa kaatuminen vei sitä pois. Poni oli hyvä mutta edelleen tahmea kannuksista huolimatta.

 

Radan avasin pohjapaikalla, mutta loppua kohden ratsastukseni parani ja saatiin hyviä hyppyjä. 3 ja 4 esteiden välisen kaarevan linjan mokasin huolella, enkä nähnyt ollenkaan paikkaa, jonka vuoksi sain sitten aika huonon reitin vitosesteelle, mutta muuten ratsastus näytti omaan silmään ihan fiksulta. Nollaratahan sieltä tuli ja matkaan lähti punavalkoinen ruusuke, kun arvosteluna toimi A.1.0.

 

 

Päätin sitten jälki-ilmoittautua 90cm luokkaan, kun Vilja oli radalla hyvä eikä ongelmia ollut. Tämäkin rata oli teknisesti aika helppo, ei vaikeita reittejä ja esteetkään eivät maksimikorkuisia olleet. Verkassa otin vain muutamia hyppyjä ja herättelin ponin.

 

Tämän radan ratsastin paljon paremmin ja ponikin oli hyvässä vireessä. Keltaisella porttiesteellä ajauduttiin aivan oikeaan laitaan ja uusinnassa Vilja hyppäsi muutaman kerran ihan ilman selkää "laamahypyn" kun hyppyytin sen aika kaukaa, mutta muuten ratsastus näytti videolta ainakin ihan hyvältä. En lähtenyt uusinnassa ottamaan sen suurempia riskejä ja ratsastamaan voitosta, yritin vain saada siistin radan, johon lyhentelin vähän teitä. Tästäkin luokasta saatiin tuplanolla, jota lähdettiin hakemaankin, mutta ei ylletty sijoituksille asti luokan kovatasoisuuden vuoksi. Olen silti erittäin tyytyväinen ja näistä radoista on nyt hyvä lähteä rakentamaan kilpailukautta eteenpäin.

Kuvissahan näkyy nyt uusi kypäränikin, mallina Charles Owen YR8 sparkling. Mitäs te tykkäätte?

Ympäri

c. Tiia Kananen

 

Kun on tekemisissä itseä monta kertaa suuremman eläimen kanssa, on siinä paljon riskejä ja tapaturmien seuraukset saattavat olla paljon suuremmat kun osaakaan kuvitella. Itse ainakin telon itseäni hevosten kanssa vähän väliä...

 

Ei siis mennyt ihan putkeen sunnuntain estekisakauden avaus. Jotkin teistä sattaa ollakin lukenut instagramistani mitä tapahtui tai kuullut juoruja tästä (tapahtumasta oli tunnin aikana keksitty kolme tarinaa, ainakin sen verran niitä pääsi minun korviini)

Lähestyin estettä, pystyeste, viimeinen verkkahyppy, seuraava muistikuva onkin se että seison ponin vieressä, olen shokissa ja nauran kuten tavallista ja ollaan molemmat ihan hiekan peitossa. Kaikki muu tapahtumasta on ihan pimeän peitossa, se jos jokin pelottaa. Minulle ainakin kerrottiin että hypyn jälkeen maneesi pohja oli pettänyt alta ja oltiin vedetty ympäri ponin kanssa, olin kuitenkin onnistunut pääsemään kauemmas ettei poni tullut kunnolla mun päälle. Olin tyypillisesti noussut ylös kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ruvennut nauramaan, kivut tulivat vasta pikkuhiljaa jälkeenpäin.

Ekat kisat Viljan kanssa c. Pauliina Heikkinen

 

Onni onnettomuudessa, kummallekaan ei sattunut mitään vakavaa ja ollaan ihan kunnossa, ainakin fyysisesti. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja oli oikeanlaiset turvavarusteet päällä. Ponin jaloista löytyi muutama haava, mutta se liikkui puhtaasti. Minulla on aivotärähdys, vasen olkapääni, jonka olin ilmeisesti iskenyt maahan, ei oikein toimi ja muutenkin pieniä ruhjeita löytyy ympäri kehoa, eikä kyllä ihmekään.  Yritettiin minua pakottaa käymään sairaalassa, mutta en suostunut lähtemään - ei ne kuitenkaan käskisi muuta kuin lepoa.

Uusi kypärä lähti tilaukseen - siitä saatte esittelyä ja mielipidettä myöhemmin, jos teitä kiinnostaa.  Edellinen kypärä palveli minua sen neljä vuotta, mutta nyt on ehkä aika hankkia uusi, näin muutaman aivotärähdyksen jälkeen se ei ehkä missään parhaassa kunnossa enää ole.

 

Olen kyllä ratsastanut jo monta kertaa tapahtuman jälkeen, ettei ne vammat nyt niin suuria ole. Lähiaikojen treeneistä kertovaa ratsastuspostausta saatte kunhan ehdin sellaisen kirjoittaa. Nyt vaan on ollut sen verran kiirettä, tekosyy, minulla on aina, etten ole ehtinyt koko viikolla istua ollenkaan koneella. Sunnuntaina mennään omissa 2-tason kisoissa 80cm ja 90cm luokat, peukut pystyyn, että olisi matkassa parempaa tuuria!