Proud

Ylpeä... mitä muuta tässä pitäisi sanoa?

Elikkäs, eilen oli kisat, 3-tason koulukilpailut, tallipäivä 14-tuntinen. Onneksi lauantaina olin laittanut jo kaiken valmiiksi, joten tallille tulin siinä ennen seitsämää. Ehdin puunata ponin ihan hyvin ja lähin sitten heti verkkaamaan. Olin luokassani toinen lähtijä niin sain mahdollisuuden tehdä pitkän verryttelyn. C ei enää ollut niin jumissa lavoistaan, kuin lauantaina. Tein siinä sitten avoja, väistöjä ja paljon voltteja. Poni oli ihan ok, mutta juoksi aluksi aika paljon alta. Sain sen ihan hyvään moodiin siinä ja sitten pitikin lähteä radalle.

Ohjelmana viime kisoissakin ollut, tuttu Helppo B:3. Isompia rikkeitä ei radalla tullut muita, kuin alkutervehdykseen tultiin vähän sivussa, mutta ei pahempaa. C juoksi alta kyllä hetkittäin ja sai aika paljon jarrutella, laitetaan se edellisen päivän piikkiin. (ei mennyt tunteja, kävin vain itse ratsastamassa) Radan jälkeinen fiilis oli: ihan ok rata, prosentteja tulee ehkä 52... Loppuverkkasin ponin ja vein sen talliin ja hoidin sen . Kunnes puhelimeeni tulee viesti "Mahtavaa, päälle 57%" silmät tippui päästä, hymy korvissa, ryntäsin ponin luo. "Ei herranjumala, ei tämä voi olla mahdollista" sijoitus 17/18... ei sillä ole väliä, ei me sitä katsota. Tulevaisuus kouluratsastajana näyttää hyvältä. Oon niin ylpeä ponista ja itsestäni, ei muuta.

Prosentit kuulostaa teille ehkä surkeilta, mutta CORA. Poni, jolla ei ole liikettä mihinkään, muoto tommonen nyökky, ratsastajalla jäätävät paineet, uhkailtiin että hylätty voi tulla, 3-taso, oikeesti tiukka tuomari...

Kaikin puolin onnistunut kisapäivä, vaikka hieman väsytti kokoajan. Näin kanssa mun yhtä kaveria, jota oon viimeksi nähnyt kesällä.

Se näyttää... PONILTA