Next level

Perjantaina heräsin kellon soittoon viideltä aamulla; oli aika lähteä tallille ja suunnata auton nokka kohti Haukipudasta ja ABC ratsastajien koulukisoja, perjantaina ratsastettiin 2-tason kisat ja lauantaina sitten 4-tason. Vaikka olin nukkunut kolme tuntia, en ollut syönyt aikoihin mitään ja koko reissu stressasi minua, aamun pelasti poni, joka ei ollut yöllä piehtaroinut ja käveli rekkaankin ilman ongelmaa.

Ratsastin siis perjantaina kahdessa luokassa, Helppo B:3 "verkkaluokkana" koska arvelinkin jo että kisojen villin lännen teema saattaa ponia jännittä ja sitten CCIP1* ponien kenttäkilpailuohjelma, joka oli helppo A tasoinen. Ensimmäinen startti minulla oli vasta kahden jälkeen, joten kisapaikalle saavuttuamme ei mitään kiirettä ollut ja ehdittiin viedä hevoset talliin odottelemaan startteja. Vaikka aikaa oli  varattu reilusti, jotain kuitenkin tapahtui ja olin loppupeleissä been verkassa liian myöhään. Poni oli kieltämättä ihan sen tuntoinen, että joku muu olisi ollut käynyt sen selässä edellisenä päivänä ja ei oikein keskittynyt olennaiseen. 

Kiitän luojaa, että ratsastin verkkaluokaksi tuon been, poni oli aivan paniikissa radalle mennessä, kun jokapaikassa oli kaikenlaisia mörköjä (päivänvarjoja, kukkia...) ettei neiti olisi millään halunnut mennä tuomaripäätyyn. Kun aloitin radan, oli Vilja ihan yhteistyökykyinen ja meni mukisematta tuomaripäätyyn ja suoritti vaaditusti kaiken. Kerran se pomppasi laukannostossa sivulle ja teki välillä tosi jännittynyttä pätkää, oli siinä radassa kyllä ratsastamista kerrakseen, luojan kiitos tämä oli vain Helppo B -tasoinen, ettei tehtävät vaadi meiltä paljoa, mutta maaliin päästiin ja hyvä niin. Tästä radasta saatiin prosentteja ~62,4%.

Kaikki kuvat perjantailta, vesileimalliset c. Ronja Vekki, muut c. iskä.

Toisenkin luokan verryttelyssä olin myöhässä, minulla oli vain n. 20min aikaa starttiini kun saavuin talleille, tällöin pieni paniikki meinasi iskeä. Verkassa ratsastin ravin aivan liian nopeaksi, sillä maneesissa oli aivan erilainen pohja jolla isokin ravi oli helppo istua, poni kuitenkin antoi koota itseään myös hyvin ja tuntui paremmalta jokaisessa askellajissa.

Radalle tullessani poni ei jännittänyt ihme kyllä mitään, vaikka ratsastettiinkin toisella radalla ja täten itselläkin mieli rauhoittui kun päästiin areenalle. Rata oli tuntui ihan hyvältä, toinen voltti venyi isoksi ja väistöt olin opetellut ratsastamaan väärästä kirjaimesta, mutta siitä sain vain yhden -2. Molemmissa perjantain radoissa huomasin tuomareiden kommentteja lukiessani, että ratsastin välillä vähän liian pitkällä ohjalla, jolloin poni valui liian etupainoiseksi ja lähti seurauksena juoksemaan alta. Helppo A -radasta saatiin ~60,8% ja täten kvaalattiin avoimiin 3-tason luokkiin. Oli hienoa saada noinkin hyvät prosentit, kun mokia radasta löytyi paljon, vaikka se oli jokatapauksessa elämäni parhaimman tuntoisia.

Helppo B luokka venyi monta tuntia vielä omien starttieni jälkeen, mutta päivälle tuli hyvä lopetus kun sijoituimme luokassa lopulta kuudensiksi. Palkintojenjako ei sujunutkaan ihan niin mallikkaasti, sillä minulle kerrottiin palkintojenjaon alkavan kello kuusi, meidän hepat oli vähän kauempana tallissa, josta kesti vähän kauemmin kävellä kisapaikalle. Noh, menin rauhassa laittamaan ponin ja olin kisapaikalla varttia vaille, luulin olevani etuajassa, mutta yhtäkkiä kaverini juoksi minua vastaan ja kertoi palkintojenjako olikin jo aloitettu, pieni paniikki siinä meinasi tulla, mutta ravasin vaan pokkana tallialueen läpi katseiden saattelemana rivistöön omalle paikalleni, kun viidennettä oltiin kättelemässä. Tämä on tyypillistä minulle, mutta onneksi kukaan ei minulle pahemmin tästä sanonut.

 

Lauantaina olikin jo ihan eri ääni kellossa, verryttelyyn jätin aikaa liiankin paljon. Alusta alkaen poni tuntui väsyneemmältä kuin edellispäivänä, eikä halunnut yhtään koota itseään, kun käytiin yhtään kättäni, protestoi poni heittämällä pään ylös, istuntaa ei kuunnellut lainkaan. Olin hermoromahduksen partaalla jo verryttelystä tullessani, mutta ryhdistäydyin ja pyrin ratsastamaan radan.

Ohjelmana toimi siis FEI Helppo B lasten esiohjelma B ja luokka oli avoin poneille ja lapsille. Vilja alkoi jälleen protestoimaan kun menin radalle ja esitti pelkäävänsä jo eilen näkemiään asioita. Rata oli muuten tasainen, eikä tullut yhtään rikkoja, Pisteitä vaan laski ponin protestointi pidätteitä vastaan, jolloin en saanut tuntumaa tasaiseksi ja radasta tuli paikoitellen yhtä juoksua, kun Vilja ei olisi jaksanut ollenkaan koota itseään. Laukkaohjelma oli kuitenkin parhaita ratsastamiani ja siitä saatiinkin hyviä pisteitä. 

Jälleen kerran sain todeta että rata tuntui paljon kamalemmalta, mitä se paperilla sitten oli, harmi kun en materiaalia tästä kuitenkaan ole saanut. Prosentteja saatiin 61,250%, itse en pysty olemaan tyytyväinen tuohon rataan vaikkei prosentit mitkään älyttömän huonot olekaan, tiedän että pystyttäisiin tuosta parantamaan paljon näin helppo B -luokassa. Toinen tuomari ei pitänyt Viljasta lainkaan, ja muidenkin papereita luettuani ei varmaan kenestäkään muustakaan, joten prosentit laskivat harmittavasti.

Alla vähän videota perjantain molemmista radoista. Kamera oli harmittavasti pätkinyt videoita kuvatessa, joten päätin ottaa vain muutaman pätkän molemmista radoista tähän. 

Jos kuitenkin katsotaan kuinka vähän ollaan tälläkin kaudella kisattu, on kolme yli 60% tulosta tämän tasoisissa kilpailuissa ja kvaali kansalliseen jo työvoitto. Kyllä näihin päiviin on pakko vaan olla tyytyväinen, varsinkin jos katsotaan meidän aiempaa kisakokemusta ja hieno Vilja tsemppasi minkä pystyi. 

Ne Munas?

Pyydän anteeksi pientä hiljaiseloa, vaikka ei tätä näin kesälomalla pitäisi uskoa, olen viimeiset kaksi viikkoa juossut vain paikasta toiseen ja ratsastanut useammalla hevosella kuin koko alkuvuonna yhteensä. Pyrin nyt kuitenkin kertomaan täällä näiden keltaisten ponien kuulumisista mahdollisimman laajasti, vaikken jokaisesta ratsastuksesta jaksa alkaa selostamaankaan, muiden hevosien ratsastamisista en pahemmin edelleenkään aio kirjoitella, paitsi jos hovikuvaajani ottaa kuvia.

Kolme alempaa kuvaa c. Pauliina Heikkinen, sen jälkeen c. Peppi Thil.

Ei, kyllä me ihan elossa ollaan Nemunkin kanssa!

Nemun kuulumisia täällä ei tosiaan ole ikuisuuteen näkynyt. Poni siis muutti laidunkauden ajaksi toiselle tallille. Alunperin minun ei pitänyt pahemmin sillä nyt ratsastaa, mutta tulikin ilmi että talli on ihan siedettävän ajomatkan päässä meiltä, joten solen siellä nyt pari kertaa käynyt. Sattumalta kaverillani Pepillä on hevonen vielä samalla tallilla, joten onpahan ainakin seuraa tallilla (ja blogikuvia ;)

Pari viikkoa sitten lastattiin hevoset koppiin ja lähdettiin tallilta neljän ratsukon voimin läheiselle ratsastuskoululle Vuokattiin estetunnille. Tosiaan tuolla paikassa ollaan muutamia kertoja käyty Viljan kanssa kilpailemassa, mutta tunneilla en ole koskaan käynyt, joten oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja tottakai uudenlainen opettaja tuo erilaista näkökulmaa myös omaan ratsastukseen. Nemulla olen käynyt vain muutaman kerran tutun ratsastuksenopettajan silmän alla ja muuten on tullut lähinnä treenattua itsekseen, niin oli hieman paineita.

Poni kyllä suoritti kaikki tunnin tehtävät kuin vanha tekijä, vaikkei se sitä ihan ole, tunti meni aivan yli odotusten. Aluksi mentiin sileätä, otettiin muutamat yksittäiset hypyt ja sitten tehtiin vähän tuollaista volttitehtävää, mitä nyt  alla olevalla videolla näkyykin. Vaikka olen hypännyt lähinnä simppeleitä linjoja jne. nemun kanssa, tuokaan ei vaikealta tuntunut. Pari stoppia otettiin okserille, kun paikkaa ei löytynyt, mutta muuten meni tosi kivasti! Pitää varmaan seuraavalla hyppykerralla (tiedä sitten milloin sellainenkin on tulossa) panostaa omaan istuntaani, aika kauheaa ketseltavaa. Toki en ihmettele tuotakaan, kun olen hypännyt ylipäätään niin vähän viime kuukausina

Tässä vielä rään päivän tuuppailukuvia, Huomatkaapas minun erittäin edustava look, mun piti matkia Camillaa että mäkin saan seuraajia! Aika vähän olen Nemulla ratsastanut, kun ei ole ihan motivaatio ja kyydit olleet kohdillaan, saattaapi olla että laidunkauden jälkeen meidän yhteistyö loppuu tai sitten ei.

 Tykkäättehän tekin mun rusketusrajoista, heh :D

 Paluu alkeistunnille?

Hevoskuvioista nyt tähän loppuun sen verran, että mitään ei ole selvinnyt tulevaisuuden suhteen. En jaksa edes stressata enää tästä, koska tiedän että kaikki tulee vielä järjestymään, ainakin ne valmentajat näin minulle hokevat.

Testissä keltsi III

Moikka! Muutama päivä takaperin teinkin jotain aivan erilaista, mitä olin manannut sen puoli ikuisuutta, ettei tätä enää koskaan tulisi tapahtumaan. Nimittäin minä repäisin ja menin kahdeksan kuukauden jälkeen ratsastuskoulun hevosella sinne tunnille. Ei tuota varmaan olisi muuten tapahtunut, mutta KHK:lle on tullut joksikin aikaa tuollainen keltainen eestinhevosruuna ja kun olen näihin keltsiheppoihin nyt erikoistunut, niin olihan sitä pakko testata. Ja ei, tämä ei ole minun tulevaisuuteni ja ratkaisu harrastukseni jatkamiselle todellakaan, kun sitäkin on kyselty sen jälkeen kun lisäsin instagramiin tästä kuvia. Ratsastuskoulu ei mielestäni ole minulle enää vaihtoehto, tähän vaikuttavat monet eri tekijät. Yksityisillä ratsastettuani nyt  yli vuoden, viimeiset puoli vuotta vielä muutaman hepan päivässä, ei ratsastuskoulu enää tunnu olevan minulle vaihtoehto ja onhan tuo vielä mielestäni aika kallista. Seitsämän vuotta tuli siellä ratsastettua, välillä jopa lähes päivittäin. Kivaa vaihtelua oli toki mennä tunnilla ja tuollaista ponia testailla, ei nuo keltaiset ole minua vielä koskaan pettänyt!:D

Olin kuullut kyseisestä hepasta vähän kaikenlaisia juttuja, mutta lähdin silti varmoin fiiliksin tunnille. Aloittelimme sileäverkalla, missä tunnustelin ponin ratsastettavuuta ja kun pääsimme laukkatyöhön tultiin muutamia verryttelyhyppyjä kavalettikokoisille esteille.

Ensimmäisenä tunnin tehtävänämme oli tulla pieni pätkä, johon kuului kaksi yksittäistä lävistäjöestettä ja yksi linja ja kaikkiin esteisiin oltiin vielä lisätty jotain peloketta alle. Rommin (tässä vaiheessa tuntia suurinpiirtein sain tietää ponin nimen..) kanssa ei mitään ongelmaa ollut, vaikka ensimmäistä katsoikin aluksi että mikä on tuo. Kokemattoman ratsun piirteitähän tuosta löytyi, ei toki ihmekään, kun mittarissa tuolla on vasta kuusi vuotta. Kun tämä tehtävä oli suoritettu, aloimme tulemaan vielä lävistäjäesteitä ns. suoraan hypäten, eli kun este oli lävistäjän suuntaisesti, hypättiin se melkein keskihalkaisijan suuntaisesti.


kiva jalka hei

Tunnista jäi hyvä fiilis, mitä nyt hyppyjen määrä tuntui aika vähäiseltä, kun on yksityisten valmennuksissa tottunut pidempään aikaan ja ratsukoita niissä on kuitenkin max.4 ja tällä tunnilla taisi tuo luku olla lähes kolminkertainen. Tuntui kyllä hieman ahtaalta, pakko sanoa, kun en ole aikoihin tuolla ratsastanut. Opetuksessa en nähnyt mitään vikaa, vaikka vinkkejä saa ryhmätunnilla niin paljon vähemmän, mitä on nyt tottunut saamaan, kun on ollut kyseisen opettajan yksityistunnilla tai tullut muuten ratsastettua samaan aikaan.

Rommi-poni vaikutti oikein mukavalta tapaukselta, muistutti aika paljon Nemua joitakin kuukausia sitten. Aika kokemattomalta se tuntui, ei varsinaisesti osannut mennä oikeinpäin, mutta hyppäsi kivalla tekniikalla. Ei se keltainen pettänyt tälläkään kertaa. Ja tottakai olihan tämä nyt hyvää vaihtelua itsellenikin.

Pinkki poniratsastaja

 

Moikka! Olen nyt lähiviikkoina ottanut vähän etäisyyttä tänne blogiin, kuten huomata saattaa. Kuulumisia en tänne pahemmin ole raapustellut, koska ensin hajosi kone ja sitten tulinkin niin stressaantuneeksi tulevien hevoskuvioiden takia, ettei kirjoittelusta olisi tullut mitään. Suunnitelmat muuttuivat tuossa niin radikaalisti, muutaman ihmisen ansiosta minulla ei ole ollenkaan hevosta kun Vilja lähtee. Minulla on toki tuossa muutama ratsuehdokas, mutta tietenkin minun tuurillani asiat eivät onnistu halutulla tavalla, toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta.

 

Sitten vähän iloisempiin asioihin. Eli Vilja oli minulla kokonaan itsellä liikutettavana joitakin viikkoja, kun omistajat olivat ulkomailla. Oli mukavaa päästä jälleen itse suunnittelemaan treeniohjelmaa ja sain tehdä oman mielen mukaan juttuja. Pidin treenit aika maasto ja koulupainotteisena. Kerran menin vähän kavalettijumppaa, mutta muuten treenasin joko koulua tai kävin maastossa kiipeilemässä, että poni saisi vielä lisää lihasta.

 

 

Vilja siis jäi minulle heti pari postausta aiemmin mainitsemieni kisojen jälkeen ja pari päivää taaksepäin omistajat tulivat sitten takaisin Suomeen. Ensimmäisellä viikolla hölläiltiin, vasta viikonloppuna nousin ponin selkään. Oli tunne silloin aivan eri, kun ei ollut toinen käynyt välissä ja sain alkaa ratsastaa ponia omalla tavallani.

 

Kun tein koulutreenejä, harjoiteltiin mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaisia liikkeitä, panostettiin kaikkeen mitä Helppo A radoilla nyt vastaan tulee. Rehellisesti sanottuna ratsastin ehkä yhden huonon treenin koko viikon aikana, sekin johtui siitä että olin edellisenä päivänä laiskuuttani laittanut tiian ratsastamaan ponin ja oli Vilja täten aivan erilainen seuraavana päivänä.

 

Vilja alkoi tuntumaan kerta kerralta helpommalta. Huomasin sen kun yksi päivä ratsastin kaverini pv-tammalla, joka ei ole sieltä helpoimmasta päästä, oli siinä tehtävää että sain sen edes liikkumaan. Kun nousin sitten Viljan selkään, ei minun enää tarvinnut kuin pitää tuntuma ja pohkeet kiinni ja käännellä sitä minne halusin. Pääsin myös ratsastamaan Mikillä pitkästä aikaa, se heppa on edelleen niin kiva!

Valmennuksissa ei ehditty viikkojen aikana käymään, mutta ratsastin monia kertoja ratsastuksenopettajani kanssa samaan aikaan, joten tämäkään ei jäänyt niin puutteelliseksi. Hyviä treenejä takana kun asenne on oikea ja kun ratsastukseen keskittyy. Tänään kävin ratsastamassa ponin kevyesti ja kaiken kukkuraksi päästään huomenna ja keskiviikkona taas Artsin kouluvalmennukseen.

Mitä mieltä muuten olette koulusuojista, mitä Viljalle hankin? Aika mielipiteitä jakavat ainakin meidän tallilla, mutta itse tykkään noista näin treenikäytössä. Kukaanhan ei näiden kuvien jälkeen todellakaan tiedä mikä minun lempivärini on...

 

Postaushaaste - jatka lausetta

Jalustin.net julkaisi äskettäin uuden postaushaasteen nimeltään jatka lausetta. Vaikken ennen ole näistä sen koommin innostunut, vaikutti tämä ihan toteuttamisen arvoiselta. Eikä toki vähän erilainen sisältö tännekään pahaa tee.

Lempi askellajini on ravi, koska siinä saa tehtyä niin monipuolisesti erilaisia liikkeitä ja itse tykkään muutenkin sen ratsastamisesta enemmän kuin laukan. Hienojen kouluhevosten lisätyt ravit nyt näin erimerkiksi ovat myös tätä nykyä kouluratsastajalle yhtä silmänruokaa.
 

Lähestyessäni estettä Lasken mielessäni 1,2,3,1,2,3, varsinkin pitkillä lähestymisellä. Tuo on ilmeisesti jäänyt jostain omen vuoden takaa, mutta tuo tapa auttaa minua keskittymään.

Tallilla pelkään ihmisiä, kyllä, akkoja on kiva juosta karkuun.

Hevosmaailmassa en ymmärrä turhaa paskanpuhumista, en nyt sano etten itsekin olisi sortunut tähän, mutta liika arvostelu ja haukkuminen on liikaa.

Unelmieni hevonen Olisi tällä hetkellä ehkä joku hieno,ei täysin valmis kouluponi tai sitten joku pienikokoinen hienoliikkeinen kouluhevonen, joka osaisi sitten tarpeen tullen hypätäkin, ratsastettavuus voisi vielä muistuttaa Viljaa.

 

 

En pidä hevosista, jotka ovat liian isoja, ei niissä muuten mitään vikaa olisi, mutta näin lyhytjalkaisena poniratsastajana en näkisi itseäni treenaamassa 170cm hevosella aktiivisesti.

Hevosenhoitaja on loistava keksintö saada ottamaan esimerkiksi blogikuvia!

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä laitan kamat niskaan ja menen tunnille. Minulla on joku kirous, että kaatosateella koulutreenit menevät aina superhyvin.

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa päättäväisyys. Jos kerran päätän että tehdään jotain niin silloin myös tehdään, uskallan myös vaikuttaa hevoseen, mutta tietenkin hyvän maun rajoissa.

Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin jatkan todennäköisesti hommiani kuin mitään ei olisi tapahtunut, jos on pimeää niin puhelimen taskulamppu kyllä pelastaa tilanteen.

Ratsastusleirit olivat pikkutyttönä kesän kohokohta, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Niin monta leirikesää takana, että ei pahemmin enää innosta.

 

 

Leikkituntien idea on pelata aina niitä samoja pelejä ja maistella hiekkaa ainakin kymmenen kertaa.
 

Maastoilu on parhaimmillaan hyvässä säässä ja seurassa, mielellään vielä jomman kumman keltsiponin satulassa.

Aina, kun putoan saan hillittömän naurukohtauksen, en tiedä mistä tämä johtuu, mutta näin tapahtuu, vaikka olisi käynyt pahastikin. (Kuulin, että kun kaaduin kuukausia sitten Viljan kanssa, olin nauranut ainakin viisi minuuttia, jonka jälkeen näyttönyt peukkua isälleni)