Just se fiilis

tykkään joo tosi paljon tästä puhelinvideoiden screenshot laadusta...

Viikon treenit ovat jälleen menneet hyvin, vaikka onnistuinkin rikkomaan selkäni viikko takaperin, joten olen jättänyt ratsastuskoulun tunnitkin välistä. Keskiviikkona menin Viljalla vähän kivun rajoissa itsenäisesti koulua, kun tunnille en uskaltanut enkä jaksanut mennä. Ponilla oli hirmuisesti virtaa, mutta saatiin sekä ravissa että laukassa paljon hyvää pätkää. Tein ihan perus tehtäviä, mutta harjoitusravissa en pystynyt ponia työstämään kovin paljoa.

Tänään sitten päästiinkin pitkän odotuksen jälkeen hyppäämään tallilla vierailevan valmentajan ja kenttäratsastajan, Salla Aarion silmän alle. Hänen opetuksesta en ollut aikaisemmin kuullut (en oikeastaan  tiennyt hänen olemassaolostaan) juuri mitään joten lähdettiin avoimin mielin kokeilemaan.

 Valmennus aloitettiin pienellä esittäytymisellä, jonka jälkeen aloimme raviverryttelyn ohessa tulemaan kaarevalla uralla puomeja ja kun homma alkoi sujua, lisättiin vielä voltteja suuntaan jos toiseen, tehtävän väliin. Laukassa jatkettiin kaarevan uran kahdella 17m kaarevalla välillä viidellä askeleella, ensin puomeilla ja sitten pystyinä. Poni oli alkuun tosi energinen ja oli vaikea saada keskittymään oleelliseen, varsinkin laukassa. En meinannut saada pidätteitä läpi ollenkaan, jolloin tuloksena tulimme pahki puomeihin. Puomien noustessa vähän ylöspäin, tätä ongelmaa ei enää ilmennyt.  

 

Kun tämä tehtävä oli taputeltu, vaihdettiin jumppasarjaan. Siinä aloitettiin ihan matalilta korkeuksilta, mutta tehtävän sujuessa esteitä nostettiin reilusti. Tultiin sen jälkeen myös väliä puomi - yksi laukka - okseri. Siinäkin okseri nousi lopulta ihan reippaasti ylöspäin, mutta Vilja suoritti kaiken moitteettomasti. Lopuksi yhdisteltiin nämä tehtävät vielä radanpätkäksi, joka oli varmaan parhaita, mitä ollaan ikinä menty.

Se fiilis on vaan niin hieno, kun työ tuottaa tulosta ja vihdoin kaikki onnistuu. Ei ainuttakaan kieltoa tai edes epäröintiä koko tunnin aikana! Esteethän ei myöskään mitään kavaletin kokoisia olleet, jonkin verran treenikorkeutta isompia ja tulimme myös jumppasarjaa samoilla väleillä, kun isolaukkaiset hevoset, vaikka kisoissa oleva sarjan ponivälikin on tuottanut turhautumista minulle. Sallakin taisi tykätä Viljasta, eikä me taidettu saada mitään kilinöitäkään, mitä minä olin aikaisemmin panikoinut vain tulevan.

 

Harmittaa, kun en saanut ketään ikuistamaan tätä estetreeniä, vaikka kuvia ei olekaan, nyt oli vain pakko vähän avata mieltäni tänne ja tulla hehkuttamaan hyvän fiiliksen kera. Valmennuksesta jäi siis todella positiivinen fiilis, Sallan opetustyyli oli sopivan rento ja hän antoi hyviä neuvoja. Ehdottomasti alamme nyt käymään Sallan valmennuksissa aina sopivan tilaisuuden tullessa.

Jos kiinnostaa päivittely melkein ajoissa, toisinkuin tänne blogiin niin menkääpäs seurailemaan instagram @teampopponen jonne päivittelen useammin meidän kuulumisiamme ja kuvia.

Joulukalenteri?

Näin marraskuun lähestyessä pikkuhiljaa kohti loppuaan, varsinkin paljon blogiinsa panostavilla bloggaajilla on täysi työ joulukalenterin luukkujen kanssa. On jälleen se aika vuodesta, kun jouluihmiset alkavat suunnitella jouluaskareita. Pian blogit jälleen aktivoituvat syysmasennuksestaan niiden joulukalentereidensa merkeissä. Ulkona pyöritään jouluisissa vaatteissa, ottamassa tonttukuvia jo ensilumien sataessa maahan ja whatsapp ryhmät täyttyvät bloggaajista, joiden pää lyö tyhjää  jo ensimmäisen luukun kirjoituksessa ja heidän ideoiden puutteesta valittamisesta. Ja sitten on myös tämä wanna be hyvä bloggaaja Pinja, joka kyselee ideoita käsityötunnilla. Niin se menee.
 

Itse en mikään erityisen suuri jouluihminen ole, mutta ihan vain motivaation saamisen vuoksi aiom tänäkin vuonna tehdä teille joulukalenterin. Minun blogini kohdalla annan teille nyt sananvallan, minkälaisen joulukalenterin te lukijat haluaisitte? Minkälaisia postauksia toivoisitte näkevänne? Toivoisin nyt, että kaikki ketkä lukevat tämän, miettisivät edes hetken noita kysymyksiä.
 

Joka päivälle omaa luukkua en kyllä saa tehtyä, ihan ajanpuutteen ja saamattomuuteni takia. Jokapäiväisiä luukkuja näette varmasti ihan tarpeeksi muiden blogien kirjoittajilta. Viime vuoden "joulukalenteriin" taisin tehdä kahdesti viikossa erikoispostauksen, yhden videon ja yhden tekstillä. Samanlaisia postauksia kuin silloin en aio tehdä, joten jos epäilyttää, ettei päässä liikkuva ideasi olekaan niin uniikki, kannattaa käydä katsomassa, mitä tein viime vuonna. Sitten vain ideoita tulemaan!

Kisakauden analysointia

c. Sanni Oikarinen

Moikka! Tämän vuoden kisakausi alkaa olla nyt osaltani ohi. Kauden aikana asiat muuttuivat aika radikaalisti, sillä lopetin ratsastuskoulun hevosilla kilpailemisen, kilpailin myös 2- ja 3-tasolla molemmissa lajeissa ja starttasin ensimmäisissä ulkopuolisissa kilpailuissani. Monenlaisia suorituksia tuli tälläkin kaudella, tulihan sitä vähän itkettyä niin ilosta kuin surustakin. Ratsastin yhteensä viidellä eri hevosella, 19 starttia, joista saatiin yhteensä 9 ruusuketta ja neljä mitalia.Tärkeimpiä saavutuksia kuitenkin tälle kaudelle ovat kokemus ja asenneongelmista selviäminen, kukaan ei enää tule näkemään sitä valittavaa Annia, mikä minä olin vielä vuosi taaksepäin.

 

Kausi aloitettiin 8.3 oman seuran 1-tason koulukilpailuiden merkeissä Coran kanssa. Luokkana helppo B ohjelmana Helppo B:3 2009. Kovan treenaamisen tuloksena rata oli paljon parempi, kuin koskaan ennen, vaikka voin sanoa järkyttyneeni pahasti sitä katsoessani. Kuitenkin perus tasainen ratsastus, vähän jännittyneellä ponilla, prosentein 58,636 ja kovatasoisessa luokassa tilalla 15/18.

Seuraavaksi vuorossa olivatkin 22.3 3-tason koulukilpailut Coran kanssa, sama luokka, sama ohjelma. Suoriuduttiin elämäni isoimmista kisoista hyvällä ja tasaisella radalla ponin ollessa rennompi. Prosentteja saatiin radalta 57,045%, jota en koskaan meinannut uskoa todeksi, olihan ratsuna Cora, mutta olimme luokassa vasta tilalla 17/18.

 

Heti seuraavana viikonloppuna kilpailtiin 1-tason estekilpailuissa Brygin kanssa luokassa 80cm AM5. Nämä osoittautuivatkin meidän viimeisiksi yhteisiksi kilpailuiksi. Ratsastin siistin radan ja uusinnan, jossa tuli kompastuttua kertaalleen, jonka vuoksi ei voitettu luokkaa. Ehkä paras lopetus meidän kisaurallemme, joka ei kovin menestyksekäs ollut. Sijoituttiin luokassa siis 2./13.
 

 

 

Seuraavaksi 12.4 kilpailtiin 2-tason estekilpailuissa Manin kanssa, ensimmäinen yhteinen starttimme, luokkana 2-tason 90cm. Tämä rata ei mitään kaunista katseltavaa ollut, kun Mani lähinnä vei minua ja minä matkustelin kyydissä tyytyväisenä. En kyllä tähän hätään keksi ratsastuksestani mitään hyvää sanottavaa... Saatiin tulokseksi yksi pudotus ja oltiin luokassa tilalla 11/17.



19.4 kisailtiin taas 1-tason koulussa Coran kanssa, ohjelmana Helppo B:0 2009. Treenit olivat tuottaneet tulosta ja rata oli paljon parempi kuin koskaan ennen. Prosentteja saimme 61,600% ja pitkään sijoituksissa kiinni oltuamme tipahdimme luokassa tilalle 5/11. Tämä oli silti paras lopetus minun ja Coran yhteiselle taipaleellemme.

Kevätkauden viimeisiksi kisoikseni tuli 11.5 olevat 1-tason estekisat. Menin siis Manilla ensimmäisen 100cm luokkani. Rata oli täysi fiasko, huonoja reittejä ja jatkuvaa matkustelua, joka päättyikin sarjalta ulos kieltämiseen. Olin noussut liian äkkiä uuden hevosen kanssa liian isoihin luokkiin ja tulos oli tämä.

c. Sonja Moilanen

Kesällä pidettiin vähän taukoa kisoista, hevosen ja sopivien kisojen puutteessa. Starttasin ainoastaan leirikisoissa, jos niitä kisoiksi nyt lasketaan, Brygin kanssa 90cm korkeudella ja voitettiin ne.

9.8 koitti ensimmäiset ulkopuoliset kilpailuni ja samalla ensimmäiset kisani Viljan kanssa. Hyppäsin kaksi luokkaa 75cm arv. A.1.0 ja 85cm arv. 367.1. Molemmissa luokissa tehtiin hyvät ja puhtaat radat ja mukaan lähti punavalkoinen ruusuke, 85cm luokassa olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita.

c. Pauliina Heikkinen

Seuraavana meillä oli vuorossa ensimmäiset yhteiset koulukilpailumme, 23.8 Vuokatissa. Menimme luokassa Helppo B, FEI lasten esiohjelma A. Radalla oli hyviä pätkiä, mutta huonoakin sieltä löytyi, laukkaosuudet eivät onnistuneet lainkaan ja peränanto meinasi olla aika hakusessa. Prosentteja kuitenkin saimme 59,77, joka kelpaa mainiosti ensimmäisiksi koulukilpailuiksi.

Seuraavana viikonloppuna jatkettiin 1-tason koulukilpailuiden merkeissä, joissa menin sekä Viljalla että Mikillä saman ohjelman kuin viikkoa aiemmin. Viljan kanssa suoritus oli aika pohjanoteeraus, poni ei pysynyt muodossa ja reittejäkään en voi kehua. Prosentteja 57,885% ja luokassa 10/17. Mikin kanssa radassa oli paljon hyvää, mutta muutamat säikkymiset vähensivät pisteitä, mutta prosentteja saatiin kuitenkin 63,269% ja luokassa sijoituttiin viidensiksi.
 

Heti seuraavana viikonloppuna meillä oli vielä 1-tason estekilpailut Viljan kanssa, joissa hyppäsimme 80cm luokassa. Rata oli ihan hyvää ratsastusta ja puhdas. Sijoituimme luokassa 2./16, heti Pinjan ja Inkun jälkeen.

 

 

 

19-20.9 Koitti kauden odotetuimmat kisat, KRS 2-tason juhlakisaviikonloppu, jossa hypättiin lauantaina ja mentiin koulua sunnuntaina PS-M kisojen merkeissä. Lauantaina hyppäsin Viljan kanssa 2-tason luokat 80cm ja 90cm. Ensimmäisessä luokassa poni oli outo ratsastaa ja uusinnassa meinasin ratsastaa väärälle esteelle sekä saimme yhden puomin, tuloksena 0-4vp ja luokassa 4/8. 90cm rata oli paljon parempi, nollatuloksella ja sijoituttiin lopulta luokassa 4./13.

 

 

Sunnuntaina menin jälleen sekä Viljalla että Mikillä saman ohjelman kuin viimeksikin. Viljan kanssa rata ei tuntunut mitenkään äärettömän hyvältä, mutta prosentteja 63,077% ja luokassa ensimmäisiä ei-sijoittuneita, mutta saatiin silti joukkuepronssia. Miki oli radalla paljon parempi ratsastaa, mutta tuomari rokotti jännittyneisyydestä, prosentteja tasan 60%, mutta saatiin lapsiratsastajien PS-M pronssia, ei voinut kuin olla tyytyväinen.

c. Karoliina Sänisalmi

 

 1.11 olivat kauden viimeiset koulukilpailut. Menin Viljan kanssa Helppo B K.N special jossa ratsastettiin samalla junioreiden seuramestaruus. Rata oli elämäni parhaita ja saatiinkin prosenteiksi 61,6%. Luokassa sijoituimme kolmansiksi ja voitettiin junioreiden seuramestaruus.

Kauden viimeisiksi kisoiksi viime viikonloppuna ratsastetut 1-tason estekisat. Mentiin luokassa 90cm tuloksella 8vp (puomi ja alun sähläykset) mutta rata oli tulosta katsomatta tosi hyvä ja poni oli kivan tuntoinen ratsastaa. Saatiin tästä silti junioreiden pronssimitali.

Tässä näin lyhyesti kerrottuna minun kisakauteni tälle vuodelle. Sekä askiini, että blogiini on tullut paljon kommentteja kuinka isolta näytän viljalla. Tottahan se on, että joissain kuvissa siltä näyttää, mutta totta on sekin, että 158cm pitkänä ja normaalipainoisena en ole sille liian iso. Muuten minun ensi kauteni suunnitelmat ovat vielä ihan auki. Olisi hienoa saada toinen hevonen tai poni Viljan rinnalle, mutta aika näyttää mihin suuntaan suunnitelmani tästä muuttuvat.

Mitali hyvästä radasta

 

Viime sunnuntaina meillä taisikin olla kauden päätöskisat, estepuolella. Hyppäsin vain yhden luokan, 90cm, joka oli arvostelulla 367.1 ja siinä ratsastettiin samalla myös junioreiden seuramestaruus. Aamu alkoi ihan liiankin aikaisin, aamutallin teolla. Kisat stressasi enemmän kuin yleensä, ihan syyttä. Poni meni jälleen pienemmän luokan ennen minun luokkaani, joten se oli verrytelty jo valmiiksi. Tein vain nopean verkan jossa ratsastin sen vain avuille ja hyppyjä sen verran että sain onnistuneet hypyt pystylle ja okserille. Poni oli paljon parempi, kuin vähään aikaan, joten en pelännyt lähteä suorittamaan rataa.

Rata oli perus simppeli muutamalla vähän vaikeammalla tiellä, mutta ei mikään mahdoton. Aika odotuksieni mukainen. Radalla olin kuitenkin ihan hukassa...

Ennen rataa sai ottaa yhden verryttelyhypyn plussaokserille. Lähdön minä muutenkin jo mokasin, kun tuomari vihelsi pilliin kun olin tekemässä volttia ja menin sitten lähtölinjan yli enkä tajunnut ollenkaan että se vihelsi ja suoritus oli jo alkanut, joten aloin vielä tekemään toisen voltin että olisin odottanut lähtömerkkiä. Muuten rata oli tosi hyvä, ratsastin mahdollisimman tarkasti ja yritin vain keskittyä ratsastukseen. Viitos esteelle, joka oli lävistäjällä oleva pysty, tuli alas, kun tyhmänä en odottanut enkä saanut ponia suoraksi. Tuloksena 8vp, mutta ei minua haittaa ollenkaan nuo muutamat virhepisteet. Muutenkin tuo rata oli elämäni parhaita ratsastamiani, siisti ja sain laukan rytmin kuntoon ja Viltsukin oli niin hyvän tuntoinen ratsastaa, ei siis ole mitään syytä olla pettynyt.

 

 

 

Vaikka  me taidettiinkin olla luokassamme viimeisellä tilalla, saatiin junioreiden pronssimitali kaulaan. (No eihän junnuja ollut edes kuin kolme, mutta ei haittaa) Se oli ikäänkuin palkinto hyvästä radasta vaikkei tulokset meidän parasta ollutkaan. Kaikista parasta: en sanonut ainuttakaan poikkipuolista sanaa radan jälkeen ja hymy oli edelleen korvissa  en kyllä osannut hymyillä, olin kaikkeen tyytyväinen. Vuosi sitten olisin murtunut täysin tuloksen kuullessani. Tähän on nyt hyvä lopettaa tämän vuoden kisakausi ja aloittaa talven treenikausi seuraavaa vuotta kohti. Analysointia kisakaudesta vielä täällä luvassa, kunhan kiire vähän hellittää.
 

Heppamaailman aakkoset

c. Camilla Räsänen

A - Asenne, sana jota tulee pakostakin hoettua sekä itselleni että muille. Asia jolla on ehkä vähän liikaakin merkitystä minun ratsastuksessani.

 

B - Brygg, ratsastuskoulun hevonen joka opetti minut ratsastamaan, sen ansiosta olen tällä tasolla. Voisin jopa nimetä maailman parhaaksi hevoseksi.

 

C - Camilla, henkinen tuki, paras ihminen, joka aivan välttämättä halusi nimensä näkyviin.

 

D - D-kuolain, josta sain traumoja kun menin Manilla niillä. En muistele lämmöllä tätä tapahtumaa.

 

E - Esteratsastus. Vaikka en enää pelkkä esteratsastaja olekaan, silti esteiden hyppääminen kuuluu viikoittaisiin ratsastuksiini.

 

F - Failaaminen, joka meinaa olevan minulle vähän liiankin tuttua, mutta sekin kuuluu lajiin, eikä siitä kannata lannistua.

 

G - pinkit GLITTERTAIKABOOTSIT, minun onnen bootsini, jotka ovat erittäin hienot.

 

H - HOMOSÄNX, paras, joka välttämättä tahtoi postaukseeni.

 

 

 

I - Itseluottamus, asia josta en tainnut oppia mitään terveystiedon tunnilla. Asenteen kanssa on ollut ongelmia, mutta ilman itseluottamustani ja sen nostattajia en olisi tässä pisteessä nyt.

 

J - Jalkojen hoito, rutiini jokaisen ratsastuksen jälkeen, liiankin tuttua puuhaa.

 

K - Kilpaileminen. Treenimotivaation lähteeni. Sen takia jaksan aina nousta ja lähteä tallille treenaamaan.

 

L - Laukka, jonka ratsastaminen on tuottanut viime aikoina minulle paljonkin harmaita hiuksia, siitä vaan ei ole tullut mitään fiksua. Meillä koulupuolen laukassa on vielä niin paljon korjattavaa jäljellä.

 

M - Miki. Hevonen jolla opin aivan valtavasti, se toi virheitäni esille, vaikka en sillä paljoa mennyt. Sen kanssa saavutin myös lapsiratsastajissa Pohjois-Suomen mestaruus pronssia.

 

N - Nolo. Kyllä, nolous kuuluu vähän liikaakin minun heppamaailmaani

O - pOnitiimi 7a. Minun, Pinjan ja meidän kisaponien kisateam, jonka tarkoitus on voittaa kaikki kisat.

P - Ponski eli Cora, joka pilasi kaiken t. Sanni Horneman...

R - Ratsastusleiri. Mikäpä sen kivempaa on kesälomalla, kuin ratsastus. Aina loman paras viikko, jossa oppii paljon ja samalla saa pitää hauskaa ihanien ihmisten kanssa. En malta odottaa.

S - Suvi, tällä hetkellä ainut estevalmentajani. Hän jaksaa aina opettaa ja kannustaa minua, vaikka välillä minulla on vaikeampaa ja mikään ei onnistu.

T - Tiistain estetunti. Jokaviikkoinen ratsastuskoulun tuntisähläily. Yksi viikon kivoimmista asioista.

U - Uusinta ja uusintakäännökset. Kisoissa se paras osuus Keltsin kanssa.

V - Vilja. Mitä muuta tässä pitäisi sanoakaan. Tämän hetken ainut vakituinen ratsuni, maailman hienoin poni. Ilman Viljaakaan en olisi tässä pisteessä ja olisin varmaan lopettanut ratsastuksen.

W - Winter's stable, talli jolla käyn.

Y - Yömaastot. Vuosien takaisten leirien kohokohtia, kaipaan.

Ä - Äiti ja luonnollisesti harrastukseni sponsoreistani toinen.

Onnistunut estetunti

Kaikki postauksen kuvat c. Leena Keränen

Moikka!

Tiistaina käytiin viljan kanssa ratsastuskoulun tunnilla hyppäämässä, kun en olisi muuten ehtinyt hypätä ennen ensi viikon estekisoja. Askellajiverryttely oli itsenäinen, kuten kisoissa. Verkkahypyiksi otettiin hyppyjä ristikolla, pystyllä ja okserilla. Tunti alkoi erittäin lupaavasti, kun meinasin tippua 30cm ristikkoa hypätessäni, ei siitä sen enempää. Poni oli koko ajan ihan menossa, kun porukkaa tunnilla oli aika paljon.

Kun verryttely oli tehty, tultiin jokainen rata kertaalleen. Rata oli perus simppeleillä reiteillä ja esteillä ja siihen kuului seitsämän estettä. Minulla aluksi meinasi lähteä itseluottamus muutamassa kohdassa, kun paikkaa ei näkynyt millään ja tuloksena taidettiin kieltää radalla kerran, mutta maailmanloppu se ei ole. Muuten mitään ongelmaa ei ollut ja poni toimi niin kuin pitääkin ja kaikki tuntui sopivan helpolta. Sarja myöskään ei tuottanut vaikeuksia, niin kuin yleensä, vaan mentiin se  sujuvasti normaalilla välillä yli. Korkeus esteissä taisi olla 90cm ja muutamat esteistä vähän isompia.

 

Ollaan vihdoin saatu varmuutta hypätä tämänkin kokoisia esteitä ilman ongelmaa ja parissa kuukaudessa ollaan kehitytty ihan älyttömästi myös estepuolella. Ennen 80cm ratakin oli jo pelottavan iso, kun ei ollut minkään näköistä havaintoa hyppypaikoista ja laukan rytmikin tuppasi katoamaan vähän väliä. Vilja on vaan niin hieno poni. Hyvillä mielin me lähdetään hyppäämään seuramestaruuksiin

Aika fiksun näköinen hyppy...

Näin kun kisakausi alkaa olla pian ohi ja treenikuvatkin vähenee ilmojen viilentyessä ja iltojen pimentyessä, haluaisin kuulla minkälaisia postauksia te haluaisitte nähdä täällä? Minulla alkaa nimittäin loppua pian ideat, kuten ehkä huomaattekin.

 

Wannabe kouluratsukko

 Sunnuntaina meillä olikin vuorossa koulukisat ja taisivat olla kauden viimeiset sellaiset. Luokkana menin Helppo B, jossa ratsastettiin samalla junioreiden seuramestaruus. Kisoihin menimme varmoilla fiiliksillä, hyvien treenien jälkeen. Ohjelmana luokassa oli ehkä kaikista ohjelmista inhokkini, K.N Special.

 

Starttini oli onneksi vasta iltapäivällä, joten aikaista herätystä ja sen tuomaa ärsyyntyneisyyttä ei ilmennyt ja Viljakin ehti mennä startin alle. Verryttelin ponin kevyesti, ratsastaen sen vain omille avuilleni. Luokasta oli otettu tauko pois, joten minulle tuli kiire, enkä ehtinyt laukkatyötä tehdä. Radalla poni muuttui ratsastettavuudeltaan paljon paremmaksi, se oli rento ja kevyt ratsastaa ja kuunteli hyvin apuja. Radalla päätin vain ratsastaa huolellisesti jokaisen kohdan ja olin kyllä tyytyväinen. Jos jotain korjattavaa saan vielä kaivella esille, niin oikeassa laukassa ratsastin vähän liikaa ponia eteen ja vasemmassa taas en ratsastanut tarpeeksi takaa eteen, niin poni meinasi vähän vetäistä päätä kattoon, mutta ei sen vakavempaa. Tyytyväinen olin kaikesta huolimatta. Kaksi alempaa kuvaa on c. Tiia Pajari.

 

 

 

 Prosentteja saatiin radalta 61.2% joka ei sinäänsä niin yllättävän hyvä tulos ole, mutta luokkavoittaja sai vain päälle 62%, joten sain olla erittäin tyytyväinen. Numeroita oli aika tasaisesti, laukat rokottivat vähän pisteitä. Kuitenkin alataulukkoon saatiin molemmilta yhdet seiskat ja istunnastakin oli molemmilta tuomareilta 6,5. Lisäksi sijoituttiin vielä luokassa kolmannelle sijalle ja voitettiin siinä krs junioreiden mestaruus, vaikka eihän mestaruudessa ollut kuin kaksi ratsukkoa, mutta kultamitali se on silti.

 

Joka tapauksessa kehitystä meillä on tapahtunut ihan älyttömästi  tämän syksyn aikana. Ratavideonkin pystyin jo katsomaan ilman järkyttymistä. Jo kuukauden takaisiin treeneihin verrattuna meno on ihan eri luokkaa. Istuntanikin alkaa olla jo ihan siedettävässä kunnossa, ei enää leukaa rinnassa, käsiä ihan suorina ja ryhtikin alkaa olla ihan hyvässä kunnossa. Tästä on sitten hyvä jatkaa koulupuolen osalta talven treenikaudelle. Estepuolella vielä jatkuu ainakin yksien kisojen merkeissä, jotka ovat ensi viikolla, joissa hyppäämme 90cm luokan, jossa ratsastetaan myös junioreiden seuramestaruus.